50 rantapoikien inspiroimaa pophelmeä Abbasta Mr. Bungleen ja Fredistä Panda Beariin.
Päivälleen 50 vuotta sitten ilmestyi The Beach Boysin esikoisalbumi Surfin’ Safari. Siksi kuuntelemme tänään kappaleita, joita ei olisi olemassa ilman Brian Wilsonia ja hänen yhtyettään.
Yksi popmusiikin kestävimmistä kuvista on rakkaudessa epäonninen yksilö kävelemässä synkkiä katuja vain apeat ajatuksensa seuranaan taivaan pilkatessa hänen kurjuuttaan sateen muodossa.
Twisterella on liki täydellinen kitarapopin muotovalio, joka pysäyttää ajan siihen hetkeen, kun kaikki näyttää mahdolliselta. Se on kappale, joka sopii siihen, kun ihastus ensi kerran puhkeaa kukkaansa.
Vaikka Screaming Treesin musiikissa oli elementtejä sekä hard rockista että punkista, se saattoi yhtä hyvin soittaa heleää vaihtoehtopoppia tai harhautua psykedeeliseen kaleidoskooppiin.
labyrintti täynnä puoliksi kuultuja kaikuja, eksoottisia lintuja pölyisissä häkeissä, palavia pensaita, avaimia, jotka eivät avaa yhtäkään ovea ja loputtomiin jatkuvia peilisaleja.
Mikä oli Pearl Jamin salaisuus, Kimmo Vanhtalo kysyy. Ja vastaa itse kysymykseen.
Walking in Memphis ei ikinä voita maailman cooleimman kappaleen palkintoa, mutta yhtä kaikki se on oikeutettu popklassikko: lämmin kuin lapsuuden kesäillat, tarttuva kuin markalla kioskista ostettu toffee.
Kuudes aisti -festivaalille saapuvan Ikue Morin kunniaksi Nuorgam muistelee no wavea, joka oli kuin äkillinen ja väkivaltainen kouristus – ja ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin.
Ihmisten täytyy muuttua, koska sitä heiltä odotetaan, Garden Partyssa vieraillut lauluntekijä filosofoi.
Huhut The Smashing Pumpkinsin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja, Kimmo Vanhatalo riemuitsee.
Epätasainen, jopa skitsofreeninen kokemus, joka hyppelehtii tekopirteästä pohjattomaan melankoliaan ja nerokkaista sovituksista halpaan viihdemusiikkisoundiin, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.
Story of My Life on tarina ihmisen voimattomuudesta armottomana eteenpäin kulkevan ajan pyörteissä. Se on myös tarina unelmista ja niiden hitaasta murenemisesta.
”Kylmät faktat eivät sovi yhteen Cocteau Twinsin kanssa. Juokseminen nauraen alas ruohikon peittämää mäkeä sopii. Keväinen sadekuuro sopii.”
Kun Pepsillä meni Madonna väärään kurkkuun…
”Tämä ei ole tarina haparoinnista ja harha-askelista, vaan sekä kertomus voitosta vastoin kaikkia odotuksia että valtavasta tuhlatusta potentiaalista”, esittelee Kimmo Vanhatalo kitaraindien seminaalisen ep-kokoelman.
”Janie’s Got a Gun saattaa pureutua vakavaan ja vaikeaan asiaan, mutta sen painopiste ei ole inhimillisessä kärsimyksessä, vaan kostossa ja vapautumisessa. Kappaletta kuunnellessa sen kuulija ei ahdistu karmeista tapahtumista, vaan tuntee tyydytystä oikeutetusta kostosta.”
”Bensonin maailma on kutsuva kun piparkakkutalo synkän metsän keskellä, mutta kun ovesta pääsee sisään huomaa kellarin oven olevan raollaan ja makean hajun peittävän alleen mädän ja homeen lemun.”
”Ikääntyminen on tehnyt The Dandy Warholsille hyvää. Yhtäkkiä nimittäin näyttää siltä, että yhtye on kasvattanut itselleen sekä sielun että sydämen.
”Dinosaur Jr.:n estetiikan täydellisin ilmentymä, kappale, jolla yhtyeen sekoitus korvia vihlovaa meteliä, apaattisen uneliasta, hädin tuskin hereillä pysyvää laulua ja upeita melodioita sekoittui yhdeksi indierockin hienoimmista klassikoista.”
Nuorgam
