Syyskuussa kuuntelemme vuoden 1981 nerokkaimpia kappaleita. Uusi biisi joka päivä!
Vuoden 1981 popklassikot: Takuumerkki hyvälle new wave tai 80’s-kokoelmalle.
Vuoden 1981 popklassikot: Kaksi tarinaa, toinen ruohonleikkuusta ja toinen esi-indierockista.
Vuoden 1981 popklassikot: Vince Clarken viimeisessä depparihitissä piilee Enjoy the Silencen siemen.
Vuoden 1981 popklassikot: Moodyn minimalistinen, krautrockista, postpunkista ja funkista ammentava groove, on vaivattomuudessaan täysin omaa luokkaansa popmusiikin historiassa, Jani Järvinen julistaa.
Vuoden 1981 popklassikot: Walking on Thin Ice sykki tuoreen vuosikymmenen soundia niin katu-uskottavasti, että se menisi heittämällä läpi 1980-luvun alun nuoria toivoja esittelevällä kokoelmalla.
Vuoden 1981 popklassikot: purkan lailla tarttuva tarina australialaisesta reissumiehestä, joka kiertelee ympäri maailmaa ihmisiä tavaten ja vegemite-leipää mutustellen.
Vuoden 1981 popklassikot: Eli kuinka Black Flagista tuli auktoriteettivastaisuuden, anti-konformismin ja tee se itse -asenteen palavasieluinen symboli.
Vuoden 1981 popklassikot: Lukemattomiin hiphop-biiseihin samplattu rumpu-basso-groove on niin vastustamaton, ettei sen päälle tehdyllä sävellyksellä ole oikeastaan edes niin väliä, Teemu Fiilin kirjoittaa.
Vuoden 1981 popklassikot: Belinda Carlislen yhtye yhdisteli suvereenisti punkia, surf rockia, voimapoppia ja klassista 60-lukulaista melodisuutta nerokkaiksi poplauluiksi.
Vuoden 1981 popklassikot: Ian Duryn ensimmäinen Polydor-single oli hyökkäys vammaisten teemavuoden sievistelyä ja hyssyttelyä vastaan – ja samalla kaupallinen itsemurha.
Vuoden 1981 popklassikot: The Human Leaguesta siinneen elektrofunkyhtye halusi tanssia fasistit ja muut oikeistopenteleet kumoon.
Nuorgam
