Lo-Fiction on kuin simpukka, josta kuulee meren kohinan parhaiten silloin kun sitä ei ole vielä avannut.
Elämä voittaa. Psykedeelinen liitokorkeus on saavutettu.
Niina Virtanen sukelsi pinnan alle kohti voimaannuttavaa rakkautta ja vedenalaista satufantasiaa.
Tamppaava teknoanthem, jonka välissä kuullaan Atari ST:n stspeech.tos-ohjelman läpi ajettuja vuolassanaisia lyyrisiä helmiä: ”1, 2, 3, techno!”
Jos Jori Sjöroos kuvitteli, ettei Fu-Tourist jäisi yhden hitin ihmeeksi, hän oli väärässä. Miten se olisi voinut olla muuta kuin päiväperho, kysyy Markus Hilden.
Amerikkaan katseensa kääntänyt oxfordilaisyhtye kaahasi yksisuuntaista väylää vastavirtaan rastat lepattaen.
Greg Dullin mielestä suurin kohteliaisuus, jonka musiikistaan voi saada, on sen tahtiin tehdyt lapset. Mutta kuka on hänen mielestään rock ’n’ rollin Clint Eastwood?
Kerromme, miten uusdisko valloitti Sedulat ja mikä yhdistää Liekin Korppia ja Trio Niskalaukausta?
Joensuu 1685:ssa on kyse puhdistautumisesta, jonkinlaisesta feedbackilla suoritettavasta äänikasteesta.
Walking in Memphis ei ikinä voita maailman cooleimman kappaleen palkintoa, mutta yhtä kaikki se on oikeutettu popklassikko: lämmin kuin lapsuuden kesäillat, tarttuva kuin markalla kioskista ostettu toffee.
Levy-yhtiösarjan kolmososassa selviää, mitä italialaiset tekevät paremmin ja mikä on maailman ensimmäinen naisen valmistama elektroninen soitin.
Kahden tanssivan sotilaan suudelmaan päättyvä myllytys ei kärsi Magyar Possen romanttisimpien sävellyksien imelyydestä; se on militantti ja tyly.
Nuorgam
