Lainakappaleilla esittäytynyt Saint Etienne löysi välittömästi paikkansa pop-rakennuksen kirjastohuoneesta, vastakkaisesta siivestä hedonismiin ja rock’n’roll -menoon nähden.
Elämää eläessämme kuljemme joka askeleella kohti kuolemaa, mutta keskeistä onkin tajuta päästää irti, unohtaa, eikä jäädä tämän tosiasian alle, Jean Ramsay kirjoittaa.
Nuorgam ylpeänä ensiesittää, Shine 2009:n Our Nation -video.
Pöllimisestä on jääty kiinni – mutta vain kerran. Sitten oppi meni perille: se pitää tehdä hyvin. Ja se on kivaa.
Viime vuonna ilmestyneen Shackles-albumin helmi, jota ei jostain syystä ongittu singleksi.
Olet uskomaton! Arttu Tolonen popkulttuuripenetroi pystymetsästä lyhyeksi tähdenlennoksi nousseita siloposkipoppareita.
Amaranth kuuluu metallisesta kuosistaan huolimatta samaan karsinaan 1980-lukulaisten voimapoppisten ja -balladien kanssa: se on isojen hiusten, ison symboliikan, isojen äänten ja vieläkin isompien satukirjatunteiden juhlaa.
Vapour Trail on piknik, jolla seuralaisen hymy sokaisee aurinkoakin tehokkaammin. Sitä kuunnellessa tekee mieli sulkea silmänsä, nojautua taaksepäin ja tuntea musiikin lämmön kasvolihaksillaan.
Killing Loneliness muistuttaa, kuinka kaupallisesti merkittävä HIM ehti ohikiitävän tovin olla, Samuli Knuuti kirjoittaa.
Jos A Tribe Called Quest olisi ollut yritys, Can I Kick It? olisi ollut sen visio ja missio, rullattuna biittiin, joka on rasvaisempi kuin turkulainen kebab neljältä aamulla ja jazzahtavampi kuin kuin käry Jeff Spiccolin pakussa.
Delay Treesin Rami Vierula tekee heittämällä kiinnostavinta suomalaista lo-fi-poppia aikoihin.
Stam1na on löytänyt urallaan uusiakin temppuja, mutta kaikki yhtyeen erinomaisuus on vahvasti esillä jo tässä debyyttisinglessä, Kimmo K. Koskinen kirjoittaa.
Nuorgam
