Ei ihme, ettei hymyilytä.
Jos johonkin musiikkigenreen kuuluu liittää määre tragiikka, ensimmäisenä mieleen tulee post-punk.
Yksi genren virallisista tragedioista on, ettei lontoolaisesta The Soundista tullut ikinä Joy Divisioniin, The Cureen ja lafkatoveriinsa Echo & The Bunnymeniin verrattavaa kaanonbändiä, eikä sen From the Lion’s Mouthista (1981) Closerin, Pornographyn ja Heaven Up Heren vertaista kulmakivialbumia.
Lisäksi bändin yhä syvemmälle pohjaa kohti viettävä tarina on jo yksi tragedia sinänsä.
The Outsiders -punkbändissä 1970-luvun lopulla aloittaneen Adrian Borlandin johtama The Sound julkaisi vuonna 1980 kehuja saaneen debyyttilevynsä Jeopardyn.
Sitä seurasi vuotta myöhemmin ylistetty From the Lion’s Mouth -kakkoslevy. Sen keräämästä ylistyksestä huolimatta The Soundin kohtalo oli syntyä unohdettuna, elää kärsien ja kuolla vielä unohdetumpana.
From the Lion’s Mouthin levyn toinen biisi Sense of Purpose riittää viralliseksi esimerkiksi siitä ajalleen stereotyyppisestä soundista, jonka The Sound sai ladattua täyteen surullista voimaa: aavemaisia syntikkamattoja, lohduttoman viiltäviä kitaramelodioita ja Borlandin kolkon äänen läpi kanavoitua sairaan mielen joydivisioniaanisen runollista introspektiota.
Väline, jolla bassolinjan tasaisen vauhdin kohti ahdinkoa työntämä Sense of Purpose ottaa yliotteen kollegoistaan, on sen kertosäkeen valtavalla voimalla kuulijaan pujottautuva pop-koukku.
”What are we going to do?
While we still got the strength to move
What are we going to do?
I’m asking, I’m asking you”
From the Lion’s Mouthin jälkeen The Soundin ikuisessa laskusuhdanteessa valuva ura otti lisävauhtia syöksyynsä.
Ensin Warnerin alaisuudessa toiminut Korova-levy-yhtiö vaati taloudellisia tappioita aiheuttanutta yhtyettä julkaisemaan jotain radioystävällisempää. Siitä suivaantuneena yhtye otti rujolla kolmoslevyllään All Fall Downilla askeleen kauemmas valtavirrasta, minkä jälkeen Korova ei tietenkään halunnut jatkaa levydiiliä The Soundin kanssa.
Neljännen levynsä Heads and Heartsin bändi julkaisi vuonna 1985 pikkulafka Statikin kautta – totutun vähäisellä menestyksellä. Samaan aikaan Borland masentui bändinsä menestymättömyydestä entisestään. Lisäksi näihin aikoihin hänellä diagnosoitiin maanisdepressio.
Vuonna 1986 Statik meni konkurssiin, ja The Sound julkaisi viidennen levynsä Thunder Upin belgialaisen PIASin kautta vuonna 1987. Samaan aikaan Borlandin henkinen syöksykierre oli niissä mittasuhteissa, että bändi joutui perumaan keikkojaan. Alkuvuodesta 1988 The Sound päätti lopettaa, minkä Borland otti raskaasti omana epäonnistumisenaan.
The Soundin lohduton tarina jatkui vielä kymmenen vuotta pidemmälle kuin itse bändi pysyi kasassa. Ensin kosketinsoittaja Max Mayers kuoli AIDSiin vuonna 1993. Traagiseen finaaliinsa näihin päiviin asti ylenkatsotun bändin saagan vei Borland heittäytymällä junan alle 41-vuotiaana huhtikuussa 1999.
Silloin oli aivan liian myöhäistä luoda curtis-cobainiaanista kuolobuustia 11 vuotta aiemmin kuopatun The Soundin uralle.