”And it seems such a waste of time, if that’s what it’s all about /
Mama, if that’s movin’ up then I’m movin’ out”
Movin’ Out on yksi Billy Joelin tarkkanäköisimmistä lauluista; värikkäiden henkilöhahmojen varaan rakentuva vinjetti työväenluokkaisten newyorkilaisten päättymättömästä pyristelystä kohti ”parempaa” elämää. Kannattaako vuosien raataminen ja ylitöiden paiskiminen, jos ainoa palkinto siitä on asunto hiukan paremmalla asuinalueella tai Chevyn vaihtuminen Cadillaciin – tai parhaassa tapauksessa sydäninfarkti-ti-ti-ti-ti-ti-ti-ti?
Vaikka Movin’ Out sijoittuukin 1970-luvun lopun New Yorkiin, eivät vuosikymmenet tai maantiede pysty kahlitsemaan teemoiltaan ajatonta kappaletta. Ei olekaan ihme, että Twyla Tharp loi sen pohjalta yhden 2000-luvun menestyneimmistä Broadway-musikaaleista, yhdeksällä Tony-pystillä vuonna 2003 palkitun Movin’ Outin.