Small talk: vieraana Värttinä

Värttinä, paljon muutakin kuin Susan Aho, Mari Kaasinen ja Johanna Virtanen

Mediahumu Värttinän yhdennentoista pitkäsoiton Utun ympärillä on tuonut mieleen Kummelin biisin Olen tullut takaisin, jossa lauletaan ”hän teki comebackin, vaikkei koskaan missään ollutkaan”. Monissa haastatteluissa on hehkutettu bändin paluuta, vaikka oikeammin orkesteri on ollut vain säästöliekillä, pistokeikkoja ulkomailla silloin tällöin heittäen. Ja kävihän Johanna Virtasen ja Susan Ahon Kuunkuiskaajat-duo välissä Euroviisuissakin.

Tammikuun viimeisenä iltapäivänä Musiikkitalon edessä on lumeen piirretty iso numero 2 ja sen alle teksti ”PEKKA”. Sibelius-akatemialaiset ja Helsingin kulttuuripiirit ovat valinneet puolensa. Niin myös Värttinän laulajatrio Mari Kaasinen, Johanna Virtanen ja Susan Aho. Politiikan lisäksi laulajat tahtovat kuitenkin kertoa myös Dingon ja Popedan fanittamisesta, kaikenlaisen musiikin ymmärtämisestä sekä Topi Sorsakoskesta. Kkommenttien höysteenä pulppuaa paljon, paljon naurua.

Esiinnyitte maanantaina jäähallilla Pekka Haaviston tukikonsertissa. Miten päädyitte sinne?

Johanna: ”Minusta tässä oli kyse suuremmistakin asioista kuin politiikasta. Tämä lähti haitaristimme Kallion Matin ideasta. Hän soitti illan housebändissä Presidentin miehissä. Henkilökohtaisesti olen ollut vaikuttunut siitä, miten ihmiset ovat lähteet tähän mukaan. Ajattelen tätä suurempana juttuna kuin vain presidentinvaaleina.”

Mari: ”Kyllä tässä nimenomaan oltiin ihmisen, eikä minkään puolueen takana!”

Susan: ”Että edelleen olemme muusikoita, emme poliitikkoja, hehheh.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Värttinän osuus alkaa 27 sekunnin kohdalla.

Poseeraatte levynkannessa kolmistaan. 6.12-livelevyä ja 25-vuotiskokoelmaa lukuun ottamatta tämä on ensimmäinen kerta, kun Värttinät jäsenet tähdittävät levynkantta. Tarkoittaako tämä, että Värttinä on yhtä kuin te kolme ja taustabändi?

Johanna: ”Ehei missään nimessä!”

Mari: ”Ehkä juuri tämän takia olemme käyttäneet kansina erilaisia taiteita, kuten käsitöitä ja sen sellaista. Olemme nimenomaan halunneet välttää tuollaisen vaikutelman. En muista mistä ajatus kuvan käyttämisestä lähti, mutta ehkä nyt oli sen aika.”

Johanna: ”Halusimme ajatella että Värttinä saisi kasvot. Kun tuo porukka on vaihtunut ja sitä on ollut niin pajon. Mutta kyllähän kasvot kiinnittävät ihan kaupallisessakin mielessä huomion levyhyllyssä.”

Susan: ”Niin, se antaa enemmän henkilökohtaista tarttumapintaa. Kuulija pääsee ikään kuin lähemmäs bändiä, kun huomaa että tuossa bändissähän on ihan ihmisiä!”

Johanna: ”Kyllä minusta on kivempaa, että esimerkiksi Chisun levyn kannessa on hänen kasvonsa, kuin että kannessa vain lukisi ’Chisu’.”

Miten jäsenten vaihtuminen ja väheneminen on vaikuttanut levyntekoprosessiin?

Mari: ”Tämä oli varmaan helpoin levymme. Se varmasti vaikutti, että meitä oli vain viisi. Ei treenattukaan niin paljon. Aikaisemmin on jahkattu ja revitty hiuksia, ja aina piti saada ne yhdeksän ihmistä kokoon. Nyt biisit loksahtivat hirveän helposti paikoilleen.”

Susan: ”Oli tosi vaivatonta. Pienempi jäsenlukumäärä kuuluu myös musiikissa: se hengittää enemmän. Olihan se hienoa, kun oli monta instrumenttia, mutta samalla oli vaara sovittaa biisit tukkoon.”

Miten relevanttina pidätte Värttinää vuonna 2012? Miten jatkatte tästä eteenpäin?

Susan: ”Etäisyyden ottaminen teki hirveän hyvää. Se näkyy myös omissa tekemisissä, että osaa viedä juttuja uudella tavalla eteenpäin. Vaikkei mitään ’tauko-taukoa’ ollakaan pidetty, niin onhan tämä ollut hirmu terveellistä musiikinkin suhteen.”

Mari: ”Tämä oli jatkumoa sille, kun teimme Taru sormusten herrasta -musikaalia. Olimme silloin neljä vuotta niin tiiviisti yhdessä, että tarvitsimme jo hengähdystä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä on ensimmäinen kappale, josta muistatte pitäneenne?

Johanna: ”Maan korvessa kulkevi.”

Susan: ”Sellainen kuin Taivaanpii. Se tuli jokin aika sitten takautumana, kun muistin, että lauloimme sitä päiväkodissa, ja jotenkin se tarina jäi vahvasti mieleen. Tyttö keräsi kiviä rannalla ja antoi yhdelle nimeksi Taivaanpii.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mari: “Mulla onkin ihan diskobiisi, Baccaran Yes Sir, I Can Boogie. Vitsit se oli kova! Säästettiin siskon kanssa rahaa, että voitiin ostaa se kasetti. Kun kasetti tuli, jorasimme ihan kuin Baccaran siskokset.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä levyä olette kuunnelleet eniten elämänne aikana?

Johanna: ”Ihan ehdottomasti jotain Dingoa, ylipäätään artistina.”

Mari: ”Tuonne teini-ikäänhän se menee, Dingo ja Popeda. Kuuntelin ne vinyylit puhki.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Susan: ”Tämä mun on jotain niin kreisiä… yksi mitä kuuntelin, oli Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Pedro Hietasen luontoilta ja toinen oli Markku Arokanto. Todella hämmentävää! Sitten kuuntelin myös Jonnaa.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä musiikki-ilmiötä ette ole koskaan ymmärtäneet?

Mari: ”Eipä ole varmaan sellaista tullut vastaan. Aika paljon sitä pystyy suodattamaan. Olen painottanut niin muille kuin itsellenikin avarakatseisuutta ja -korvaisuutta.”

Johanna: ”Mulla oli sellanen vaihe, etten voinut… ehkä sietää on liian voimakas sana, mutta hevimusiikki ei iskenyt. Mutta nyt olen itsekin ruvennut melkein diggaamaan, että herranjumala siellä on hyviä laulajia.”

Mitä laulatte mieluiten karaokessa?

Johanna: ”No Volgaa! Ja vielä äänissä!”

Mari: ”Jos ollaan kolmistaan, niin ehdottomasti!”

Susan: ”Ja tulee vielä koreografiat päälle!”

http://www.youtube.com/watch?v=j–_gSS2KGc

Kenen muusikon kuolema on viimeksi koskettanut teitä syvästi?

Mari: ”Topi Sorsakoski tuli vähän kuin salama kirkkaalta taivaalta.”

Susan: ”Tapasimme hänet kuukautta aiemmin: hän tuli takahuoneeseen juttelemaan ja kyllä silloin jo näki, että hän oli heikossa hapessa.”

Johanna: ”Niinpä. Siinä oli kyllä upea artisti ja ihminen.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Minkä hajonneen bändin tai edesmenneen artistin haluaisitte nähdä livenä?

Johanna: ”Dingon! Mä en nähnyt sitä ikinä. Mua ei päästetty, kun oli kahdeksan.”

Susan: “Michael Jacksonin!”

Mari: ”Elviksen ehdottomasti. Haluaisin nähdä, että pyörrynkö miekin!”

Johanna: ”Jos tähän nyt lähdetään, niin Edith Piafin olisin kyllä halunnut nähdä.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mikä artisti tai yhtye tekee maailman tärkeintä musiikkia juuri nyt?

Johanna: ”Saako olla itsekäs?”

Mari: ”Tuli ihan sama mieleen. Ei tähän voi muuta sanoa kuin Värttinä. Se on niin henkilökohtaista, että se tuntuu maailman tärkeimmältä.”

Susan: ”Juurien vieminen eteenpäin maailmalla on niin tärkeää.”

Mitkä kolme asiaa inspiroivat teitä tällä hetkellä?

Mari: ”Minua inspiroi ensimmäisenä musiikki. Toisena tulee rakkaus ja kolmantena luonto. Lyhyestä virsi kaunis.”

Susan: ”Musiikki on selvä juttu, ja ehkä minä olen vielä enemmän lähtenyt avaamaan omaa sävellyskynää ja jopa sanoituskynää. Olenhan minä aina säveltänyt, mutta nyt on jotenkin selvästi semmoinen aika. Toki luontokin, totta. Ja rakkaus, mikäpä siinä. Suuret asiat.”

Johanna: ”Ympäristö vaikuttaa varsinkin sanoituspuoleen. Siihen, miten pienistä asioista teksti voi lähteä liikkeelle.”

Mikä kappale saa teidät nostalgisiksi?

Susan: ”No eilen esimerkiksi sanoin Tuula Amberlalle, että Lulu-kappaleesta tuli jotenkin niin nostalginen fiilis.”

Mari: ”Tehdäänkö tästäkin yhteinen vastaus?”

Johanna: ”Kun yhdistää sen tuohon Haavisto-tapahtumaan, niin kyllähän siinä rupesi ajattelemaan tekstiä ihan uudella tavalla. Siinä nousi ihan karvat pystyyn.”

Susan: ”Ja vaikka se on niin vanha biisi, niin kyllähän se istuu ihan täydellisesti tähän aikaan.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Mitä bändiä tai artistia kaikki jäsenet keikkabussissanne suostuvat kuuntelemaan?

Susan: ”Ei me koskaan kuunnella keikkabussissa mitään, heh. Yleensä hiljaisuutta.”

Oletteko koskaan valehdelleet musiikkimaustanne vaikuttaaksenne coolimmalta kuin olette?

Susan: ”No, tuo Markku Arokanto varmaan kertoi aika paljon!”

Mari: ”Ja Baccarakin on aika hyvä!”

Johanna: ”Mä kuuntelen vain klassista kotona, hehheh. Eli eipä juuri.”

Mikä on mielestänne yliarvostettua, mikä taas aliarvostettua?

Susan: ”No aliarvostettua on ainakin nukkuminen! Ihminenhän tarvitsee unta!”

Mari: ”Yliarvostettua on taas kiire! Sitä ihannoidaan ihan turhaan.”

Johanna: ”Sellainen tehokkuus, että ’mulla on kalenteri aivan täysi’…”

Susan: ”Minkä johtopäätöksen tästä voikaan vetää? Me halutaan laiskotella ja nukkua!”

Mikä on suosikkiäänenne maailmassa ja missä sitä voi kuunnella?

Susan: ”Veden liplatus.”

Mari: ”Kun kesäiltana Rääkkylässä on niin hiljaista, että kuuluu vain se liplatus. Sellaiset hetket haluaa tallentaa muistilokeroihin.”

Susan: ”Thaimaassa käydessäni laitoin kameran veden pintaan pariksi minuutiksi ja tallensin vain sitä liplatusta.”

Johanna: ”Mua alkaa toi veden ääni lähinnä pissattaa, sori tytöt. Vaikka eipä siinä, kyllähän luonnon äänet ovat rauhoittavia. Suosikkini on ehkä kuitenkin oman lapsen unituhina.”

Kuka on suosikkihahmonne suomalaisessa kansanrunoudessa?

Mari: ”Saanko sanoa Elias Lönnrot? Hän teki kuitenkin ihan mielettömän työn, jolle nostan hattua. Minä haluaisin olla nykypäivän Elias Lönnrot!”

Johanna: ”Jos kun ajatellaan Kantelettaren ja Kalevalan henkilöhahmoja, niin mulle tulee mieleen sellaisia hahmoja kuin Ilmatar ja Luonnotar. Haluaisin korostaa sitä luonnon naiseutta mitä siellä on.”

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Värttinän Utu julkaistiin 1.2.