Magic Moments – 9 syytä rakastaa 90-vuotiasta Burt Bacharachia

Burt Bacharach (vas.) teki suurimman osan tunnetuimmista lauluistaan sanoittaja Hal Davidin kanssa.

Ikinuorelle ikä on vain numero, mutta todettakoon, että 1960-luvun tärkeimpiin ja parhaisiin popsäveltäjiin kuulunut Burt Bacharach täyttää tänään 12. toukokuuta 90 vuotta!

Nuorgam onnittelee Pori Jazziin kesällä saapuvaa taituria nostamalla esiin yhdeksän nerokasta teosta: yhden maestron jokaista vuosikymmentä kohden.

(Todettakoon, etteivät kappaleet jakaudu vuosikymmenien välille aivan tasaisesti – itse asiassa kaikki ovat vuosilta 1957–1969. Mutta mitäs sitten!)

#1 Perry Como: Magic Moments (1957)

Jokaisen pitää aloittaa jostain. Burt Bacharach yhdessä sanoittajansa Hal Davidin kanssa aloitti huipulta. Tutustuttuaan New Yorkin kuuluisassa Brill Buildingissa vuonna 1957 kirjoitti kaksikko heti ensimmäisenä vuonnaan kaksi listaykköstä. Niistä ensimmäinen oli Marty Robbinsin Story of My Life, mutta paremmin aikaa on kestänyt Perry Comon listaykköseksi viemä Magic Moments.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#2 The Five Blobs: The Blob (1958)

The Blob eli Valuva kuolema oli vuonna 1958 ensi-iltaan tullut halpiskauhu, jossa valuva limaolio syö pikkukaupungin asukkaita, kunnes Steve McQueenin johtama teinijengi pysäyttää talon kokoiseksi kasvaneen möykyn. Vähintään yhtä hauska on Bacharachin säveltämä elokuvan tunnussävelmä, jossa ”Viisi möykkyä” laulaa ihastuttavan puhtoisesti valuvan kuoleman vaaroista.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#3 Gene Pitney: Twenty Four Hours from Tulsa (1963)

Ja parin lämmittelyn jälkeen todellinen mestariteos: rakastuminen koko elämän raiteiltaan suistavana kokemuksena ja samalla yksi popmusiikin oudoimpia biisejä hylätylle rakastetulle. Huomaa, miten biisin tempo tuplaantuu kahden minuutin kohdalla ja lopun synkkä sävy: ”And I can never go home anymore”.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#4 Dionne Warwick: Anyone Who Had a Heart (1964)

Vaikka Bacharachin kappaleita ovat levyttäneet kymmenet, elleivät sadat artistit, suurin Bacharach-tulkki on tietenkin Dionne Warwick. Suhde on molemminpuolinen: niin kuin Warwick teki monet suurimmista Bacharach-tulkinnoista, ovat myös Warwickin suurimmat hetket lähes poikkeuksetta Bacharach–David-teoksia. Dionnen parhaita esittelevällä tuplakokoelmalla Bacharach–David-teosten osuus on 31 kappaletta 40:stä, joukossa esimerkiksi tämä helmi…

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#5 Lou Johnson: There’s Always Something There to Remind Me (164)

Edes mestaria ei aina onnistanut. Beatlemanian huumassa Lou Johnsonin urbaani soul ei vedonnut ostajiin ja single jämähti Yhdysvalloissa sijalle 49 – briteissä originaalia paremmin pärjäsi Sandie Shaw’n coverversio. Silti Lou Johnsonin tulkinta tästä helmestä on paitsi ensimmäinen myös paras. Kuunnelkaa nousu lähes kuiskatusta alusta lopun maanisuuteen.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#6 Burt Bacharach: Don’t Go Breaking My Heart (1965)

1960-luvulla Bacharachin kurssi oli niin korkealla, että hän sai levytyssopimuksen myös esiintyvänä artistina – ei hassummin kaverilta, joka ei osaa laulaa eikä ole soittajanakaan varsinainen virtuoosi. Bacharachin ensimmäinen LP Hit Maker! sisälsikin pääosin ison orkesterin kanssa levytettyjä instrumentaaliversioita hänen hiteistään. Muutamilla kappaleilla, kuten näytteellämme, oli myös pumpulinpehmeät naislaulajat. Kitschiä? Kyllä, mutta melko vastustamatonta silti.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#7 Dusty Springfield: The Look of Love (1967)

Vaikka Dionne Warwick onkin Bacharach-tulkeista definitiivisin, ei sovi sivuuttaa ihastuttavan kepeästi liitelevää Dusty Springfieldiä. Casino Royalen tunnusbiisin The Look of Loven kerrotaan saaneen inspiraationsa Ursula Andressin kuvasta. Springfieldin tulkinta on niin hento, että pienenkin tuulenvireen voisi ajatella puhaltavan kaiken tiehensä, mutta silti se liitelee kohdilleen pitkää outroa myöten.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#8 B.J. Thomas: Raindrops Keep Fallin’ on My Head (1969)

Toinen elokuvasävelmä, tällä kertaa lännenelokuvaan Butch ja Kid – Auringonlaskun ratsastajat. Kappaleesta tuli jättihitti ja se voitti parhaan elokuvasävelmän Oscarin. Bacharachin konserteissa se kuullaan usein kunniapaikalla ylimääräisissä numeroissa, joissa maestro soittaa pianovälikkeet, kuten alkuperäislevytyksessäkin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

#9 Dionne Warwick: Walk on By (1964)

Ja suurin viimeiseksi. Dionnen laulama kuvaus siitä, kuinka haluaa hylättynäkin pitää ylpeytensä, ei ole ainoastaan Burt Bacharachin, vaan koko 1900-luvun hienoimpia poplauluja. Kuuntele nakuttavaa kitaraa, kuuntele flyygelitorvea, taustalaulajien epätoivoista mantraa (”Don’t. Stop. Don’t. Stop.”), kuuntele viuluja. Kuuntele Dionnen ääntä.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!

Bonus!

Walk on Byn voima ei mennyt ohi Isaac Hayesiltäkään, joka levytti siitä viisi vuotta myöhemmin oman versionsa. Hayes lypsää laulun draamaa peräti 12 minuutin ajan.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!