Popklassikot 1991

#21 Pavement – Summer Babe

Huutaessaankin Stephen Malkmus (oikealla) kuulostaa siltä kuin hän olisi nukahtamassa seisaalleen.

”She’s eating her fingers
like they’re just another meal
And she waits there in the levee wash
Mixing cocktails with a plastic-tipped cigar”

Joskus musiikki tuntuu syntyvän tyhjästä, ponkaisevan jousena pimeästä: alkusynty – Pavement on siitä hyvä esimerkki.

Levykeräilijäkanonistit haluavat toki huomauttaa, että The Fallia oli Pavementin riveissä kuunneltu ahkerasti tai osoittaa yhtyeen jatkumoksi Dinosaur Jr:n keikoilla aiemmin notkuneiden tyyppien musiikkimaun. Historian pitkässä janassa Pavement haluttaisiin nähdä vain yhtenä lisänä punkin perillisiin.

Mutta Pavement ei koskaan kuulostanut punkilta. Aggressiivisuudesta ei ollut mitään jäljellä. Huutaessaankin Stephen Malkmus kuulostaa siltä kuin hän olisi nukahtamassa seisaalleen. Pavement oli autotallirockbändi, joka lakkasi kuulostamasta rockilta: moni varmaan haluaisi pitää Malkmusia sen lopullisena murhaajana. Tässä ei laula kapinallinen nuori mies, vaan tyyppi, jonka herätyskello on juuri soinut.

Niin, muuan losangelesilainen luuserikin nousisi listoille vasta myöhemmin. Vuonna 1991 Pavement oli omaperäinen laiskuriyhtye, jonka ainoa henkinen kumppani oli tuon ajan Sonic Youth – ja heidän energianpurkauksiinsa verrattuna Pavement soi solmimattomien tennareiden velttoudella.

Täydellinen huolettomuuskin vaatii harjoittelunsa. Pavementin alkupään julkaisut eivät aivan pärjää seuraajilleen, eikä Summer Babe ole vielä kuin varhainen luonnostelma yhtyeen soundista. Tekstiltään se on Malkmusille tyypillinen impressionistinen tuokiokuva tai kesäheilahaikailu. En ole koskaan varsinaisesti pitänyt tavasta, jolla tajunnanvirta lopulta hajoaa sekaviksi täytefraaseiksi, mutta kappale antaa silti selvän viitteen tulevasta: ajasta, jolloin Pavement oli maailman paras bändi.

Malkmus ja kumppanit edustivat nimittäin uutta, torkkuajastimella käyvää muusikkopolvea. Heillä oli esikuvia, mutta ei vaikutteita. Heidän ei tarvinnut enää toistaa mitään. Oli syntymässä jotain, minkä valtakausi kestäisi seuraavat kymmenen vuotta. Toiset sanovat sitä indien kultakaudeksi, itse puhuisin mieluummin “pavementaliteetista”.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!