Oliko pitkä viikonloppu? Ruukkua tuli louhittua kuin Talvivaarassa ja kostea meininki alkoi kenties jo torstaina? Vai keskiviikkona? Joskus niihin aikoihin se oli, kun Stockmannille vielä ripustettiin jouluvaloja. Muistikuvat ovat hataria. Tarkoitus oli ottaa vain yhdet talon lonkerot, mutta seuraavana päivänä olit jo Los Angelesissa kulauttelemassa Brandy Alexandereja John Lennonin ja Harry Nilssonin kanssa. Muistat hatarasti, kuinka katselet umpikännistä Humphrey Bogartia yrittämässä istuttaa Tijuanasta tuotua kumipuuta vaimonsa puutarhaan anteeksipyynnön eleenä. Muistat vuokratun ilmatyynyaluksen ja paniikissa paenneen flamingoparven, mutta kuka sen lystin oikein maksoi? Mielikuvat päättyvät siihen, kun aamuviideltä tilaat drinkkejä aakkosjärjestyksessä Cabo Wabossa.
Nyt aamu saapuu arkana. Älypuhelin on jossain vaiheessa lähtenyt johonkin fiksumpaan seurueeseen. Lompakko on tietymättömissä, samoin avaimet – kotiovesta olet tullut sisään sorkkaraudan avulla. Vaatteet ovat kenkiä myöten hukassa, mutta ehkä ne ovat vielä jäljitettävissä kaikkien näiden narikkalappujen avulla: vaikuttaisivat olevan jonkinlaisia eksoottisia tanssiravintoloita. Ehkä et olekaan sekoillut niin pahasti – eikös sellaisissa paikoissa ole tarkoituskin riisuuntua?
Vaan ei. Tätä ei nyt kannata yrittää järkeillä laskuhumalaisen logiikalla. Järjen ääni ei vain sovi kidutettuun mieleen, sen hukuttavat Carmina Buranan patarummut ja moraalisen rappion iskuporakonenalkutus. Ilmassa on tuhon atmosfääri, katastrofin tuntu. Ja pahin on yhä tulossa. Seuraavana yönä ei nimittäin nukuta. Seuraavana yönä katsellaan, kun liskot, hämähäkit, öhkömönkiäiset ja pikkuihmiset ryömivät jokaisesta kolosta ja piirittävät hiestä lionneen vuoteesi. Asuntosi on bruegelilainen terraario, jota asuttavat biologiankirjan reunamerkinnät, ja käärmenäyttelyn kuraattorina toimii itse Saatana.
Jos keskellä Lovecraft-krapulaasi olet nyt kuitenkin päättänyt vielä kaiken ohella avata tietokoneen, nähnyt Dresdenin tuhon Facebook-profiilissasi ja vilkuillut sormien lomasta, mitä kaikkea on tullut Amazonista tilattua, voit yrittää pehmentää oloasi kuuntelemalla Liskodisko-soittolistaamme: 49 kappaletta kohmelosta ja sen mukanaan tuomasta suuresta kuvitetusta eläinkirjasta. Jos mahdollista, sidotuta itsesi riippumattoon kuin Richard Burton Night of the Iguanassa tai noudata Nazarethin neuvoa ja ota käteesi iso lasi Jaffaa.
- Juice Leskinen Slam – Viidestoista yö
Nights of Iguana – Bad Drinker
Mudhoney – When Tomorrow Hits
Juha Vainio – Kauhea kankkunen
Hevisaurus – Hirmuliskojen yö
Was (Not Was) – Walk the Dinosaur
Kenny Rogers – Just Dropped In (to See What Condition My Condition Was In)
White Fence – Lizards First
The Jesus Lizard – Too Bad About the Fire
Jenni Vartiainen – En haluu kuolla tänä yönä
The Cure – Lullaby
The Strokes – Reptilia
Kris Kristofferson – Sunday Morning Coming Down
Tapio Heinonen – Sunnuntai kun käteen jää
J. Karjalainen & Mustat Lasit – Varaani
Muska – Krokotiilirock
Culture Club – Karma Chameleon
Janis Joplin – What Good Can Drinking Do
Willie Nelson – Bloody Mary Morning
The Dead Milkmen – Big Lizard
Klamydia – Tango Delirium
Hurriganes – Reptile Woman
Eppu Normaali – Delirium tremens
Freud Marx Engels & Jung – Kossu on mun kuski
Wilco – Passenger Side
Depeche Mode – Barrel of a Gun
Townes Van Zandt – Waiting Round to Die
John Cale – Bamboo Floor
Roxy Music – Amazona
Nazareth – Hair of the Dog
Alice Cooper – Snakebite
Francis Bebey – Il N’y a pas de Crocodiles a Cocody
Pyhimys – Liskojen Yö
Kimya Dawson – The Beer
Dropkick Murphys – Rude Awakenings
Christy Moore – Delirium Tremens
Louis Armstrong – Heebie Jeebies
Bessie Smith – Spiderman Blues
Elf Power – Let the Serpent Sleep
Van Der Graaf Generator – Lizard Play
ZZ Top – Lizard Life
Ozric Tentacles – Snakepit
Hawkwind – Snake Dance
The Flaming Lips – The Spiderbite Song
Amon Düül II – Rattlesnakeplumcake
Joni Mitchell – Night of the Iguana
Brian Eno – Lizard Point
The Grateful Dead – Alligator
Turo’s Hevi Gee – Rotunainen: Olen rapulainen
The Doors – Celebration of the Lizard