Fucked Upin mestariteos pakahduttaa sydämen ja sähköistää mielen, ylistää Ville Aalto.
Mark Ronsonin tuottama Arabia Mountain tarjoilee Black Lipsin aurinkoisempia aatoksia, Jarkko Immonen kirjoittaa.
Innovatiivisuutensa ja ennakkoluulottomuutensa summana My Morning Jacketista on kasvanut suuri ja kaunis AOR-yhtye, Hannu Linkola kirjoittaa.
Arvioituina Blondien, Sophie Ellis-Bextorin, Ford & Lopatinin, Foster the Peoplen, Kid Congo & The Pink Monkey Birdsin, The Ladybug Transistorin ja Paradise Oskarin uudet albumit sekä Antony & the Johnsonsin uusi EP.
Oskari Onnisen mukaan kaikki maailman lahjakkaat muusikot saisivat käydä läpi raskaita eroja, kunhan se synnyttäisi lisää näin raastavia albumeita.
Director’s Cut on enemmän uusintapainos kuin uusi teos ja tarpeellinen lähinnä fanaattisimmille ihailijoille ja Katelle itselleen, Juha Merimaa kirjoittaa.
Tokiolaiskolmikon kolme uutta levyä muodostavat hämmentävän, mutta silti luontevan kokonaisuuden, Mikael Mattila kirjoittaa
Arvioituina DJ Shadow’n, Thao & Mirahin, This Will Destroy Youn ja When Saints Go Machinen uudet albumit.
Death Cab for Cutie sortuu seitsemännellä albumillaan kliseisiin, mutta se ei Ville Aaltoa sen suuremmin haittaa.
Turkulaisyhtyeen esikois-EP on omaperäinen yhdistelmä vahvoja popkappaleita ja ennalta-arvaamattomia tyylikokeiluja, Vilho Pirttijärvi kirjoittaa.
Arvioituna The Antlersin, Friendly Firesin, Hauschkan, Miss Lin, Most Serene Publicin ja Pinbackin tuoreet julkaisut.
Kun Born This Wayta soittaa, ei voi välttyä huomaamasta kaiuttimien vieressä seisovaa Madonna-nimistä mammuttia, Samuli Knuuti kertoo.
Nuorgam
