Tämän levyn pilkkomiseen ja koluamiseen menee varmasti koko talvi.
Mitä Haim syvällisyydessään menettää, se voittaa häpeilemättömässä popnautinnossa. Anna mennä, tahdot kuitenkin.
Arvioituna Au Revoir Simonen, Danny Brownin, Cage the Elephantin Cultsin, Goldfrappin, Holy Ghostin, Mobyn ja Someone Still Loves You Boris Yeltsinin uudet albumit sekä Clap Your Handsin uusi EP.
Kakkosalbumillaan Muuan mies kuulostaa elinvoimaiselta ja uudestisyntyneeltä.
Visa Högmander istutti Knipin alas eikä päästänyt miestä ylös ennen kuin Egotripin tähänastinen tarina oli kerrottu.
Vuoden vaikuttavin crossover-levy vai vapaan assosiaation turhamaisuutta?
Jos Another Self Portrait jotain tekee, niin vahvistaa sen, että alkuperäinen todella oli omakuva. Sen ainoa kauneusviehe oli, ettei kuva näyttänyt siltä miltä Dylanin haluttiin näyttävän.
Death Hawks loi esikoisellaan onnistuneen synteesin. Se kaivoi kaanonin sammioista, vatkasi ja loi oman näköisensä metamorfoosin, luoden samalla melkoiset ennakko-olettamat tulevaisuuden luomisvoimalleen. Mitä bändi saa aikaan toisella albumillaan?
Turkulaisnelikko työstää ikivanhoista aineksista tolkuttoman sympaattisen ja koukuttavan kokonaisuuden.
Arvioituna Bailterspacen, Chvrchesin, Deloreanin, Jenny Hvalin, Kings of Leonin, The Oscillationin, Markus Perttulan, Prefab Sproutin, Talmud Beachin ja The Weekndin uudet albumit sekä Kumma Heppu & Lopunajan voideltujen kokoelma.
Täydelliset bileet vai kaiken saaneen sukupolven rappion kiteytymä?
Kotimaisen hiphopin yksinvaltias itsetutkiskelun parissa.
Nuorgam
