Kanadalainen dynamiittiduo on kakkosalbumillaan debyyttinsä tavoin kiihkeä, äänekäs ja vereslihalla. Joillekin se voi olla liikaa.
Thåström on ymmärtänyt sen, miten banaalia olisi, jos 55-vuotias perheenisä haluaisi edelleen olla se köpenhaminalaisessa taiteilijayksiössä angstissaan vellova runoilija.
Quarantine saattaa olla yksi vuoden 2012 ja jonkin kulttuurikamelin selän katkaisevia levyjä. Sen kuunteleminen ei välttämättä vain ole kovin miellyttävää, Tapio Reinekoski kirjoittaa.
Hillityn älykköelektron ja ekstaattisen tanssimusiikin yhdistäminen on äärimmäisen vaikea tehtävä – joskus jopa Hot Chipille.
Arvioituina The db’sin, Garbagen, Giant Giant Sandin, Gossipin, Ladyhawken, Metricin, Variety Lightsin ja Neil Youngin uudet albumit.
90-luvun alun tytöt ja pojat, voitte rauhoittua! Raptori on täällä taas, kirjoittaa Niko Peltonen.
”Harva muusikko rohkenee levyttää itselleen merkittävät klassikot uudelleen, mutta kun sen tekee aidolla tunteella ja taidolla niin kuin Ulver, ei tarvitse jännittää häviävänsä alkuperäisille.”
Arvioituina Alt-j:n, Geoff Barrow & Ben Salisburyn, Dean Blunt & Inga Copelandin, Broken Waterin, Cornershopin, Elifantreen, Kimbran sekä King Tuffin uudet albumit.
”Pilkahdusten lomassa on piinaavaa odotella aurinkoa pilvien peitosta”, kirjoittaa Jukka-Pekka Ronkainen.
”Lords of Acid jatkaa siitä, mihin rappeutuneella 1990-luvulla jäi. Pornografisesti jytisevien rytmien päälle liimatut kaiken mahdollisen sekakäyttämisen ja kaoottisen seksin teemat antavat vaikutelman, joka on yhtä aikaa limainen, pateettinen ja dementoitunut.”
”Magic Hour onnistuu ylittämään ennakkomaistiaisten Blanka Vlasic -tasolle nostaman riman.”
”Kumpulalaisen puutalon takapihalla elämä todellakin näyttäytyy tässä ja nyt -henkisenä stressittömänä zen-kokemuksena, vastakohtana kaikenlaiselle ’arkielämään’ yleisen käsityksen mukaan kuuluvalle säheltämiselle.”
Nuorgam
