Teemu Kivikangas

Gangsteriräpin veteraania ei kymmenvuotinen ura hidastanut: The Neptunesin tuella Snoop Dogg loi hämmentävän minimalistisen, mutta mielipuolisen tarttuvan kappaleen.

Keskiviikkona Tavastialla esiintyä Peter Murphy tunnetaan legendaarisen Bauhausin laulajana. Väite siitä, että Bauhaus potkaisi käyntiin koko goottirock-genren, ei ole täysin perusteeton.

Syksyllä 2007 näytti siltä, että UGK viimein lunastaa pitkäjänteisen työnsä hedelmät. Mutta sitten kaikki tietysti meni taas kerran pieleen.

Eli kuinka pagettiwesternin pahiksiksi pukeutunut bändi esittää eeposmittaista progressiivista goottirockia, aiheinaan H.P. Lovecraft, Aleister Crowley ja sumerilainen mytologia.

Räpin black metallia. Sairasta. Tylyä ja pilkkopimeää. Vailla kevyemmän gangstaräpin juhlahumua tai infantiilista uhosta muodostuvia pehmustettuja kulmia.

Vuosituhannen alun hienoin kotimainen elektrohitti kuulostaa edelleen tuoreelta kuin vastakuoriutuneen skorpioninpoikasen verenhimoinen kirkaisu.

Jos amerikkalaisen räpin esikuvat eivät suostu häpeilemään gettoa, niin miksi Kemmuru nolostelisi landea?

Laulu siitä, kun totuutta ei löydy – jos joku sen uskookin löytäneensä, ei kukaan osaa sitä totuudeksi todistaa.

Tuomio & Kone nosti 2000-luvun alussa espoolaisen Olarin lähiön räp-fanien Suomen-kartalle, ellei suorastaan pääkaupungiksi, Teemu Kivikangas kirjoittaa.

Tarina rullaa kuin höyryjuna, löytyy hauskoja yksityiskohtia, värikästä kerrontaa ja eläviä metaforia, eikä persaukisen Rakimin kädessä ole muuta kuin hikeä – eikä taskuissa sitäkään.

Happy Mondaysin tarpeessa heittäytyä 24 tuntia vuorokaudessa jatkuvaan juhlahumuun voi aistia kätkettyä epätoivoa. Arki ei enää ole vaihtoehto, Teemu Kivikangas väittää.

Anssin taide koskettaa ainakin 1980-luvulla syntynyttä. ”Suosikki oli kirjastossa, ja Soundi. Kaikki hyvä tuli kuulopuheitten ja huhujen kautta, ja kämästen c-kassujen ja VHS-kopioitten kautta. Mitä pienemmässä kylässä asui, sitä oudompana ja myöhempään kaikki suuren maailman vaikutteet tulivat.”

Awesome Tapes from Africa -blogissaan ja -levymerkillään afrikkalaisen musiikin ilosanomaa levittävä newyorkilainen piipahti Suomessa ja suositteli nuorgamilaisille matkaa Ouagadougouhun.

Huolella rakennetun perinnetietoisella ja mahdottoman iskevällä musiikilla, terävillä sanoituksilla ja koko paketin kuorruttavalla ikääntyvän herrasmiehen ajattomalla coolilla ansaitsee mahlalistalla mitalisijan.

Hyvän tarinankertojan taidonnäyte onkin harhauttaa kuulija mielikuvitusmaailmaansa, oli se kuinka järjetön tahansa, Teemu Kivikangas muistuttaa.

Diplo on mies, joka nosti kolmannen maailman ghettojen omaperäiset tanssimusiikkigenret valokeilaan länsimaissa.

M.I.A:sta on moneksi, Teemu Kivikangas kirjoittaa.

Vuoden 1980 popklassikot: Tekopyhistely ei saa Jello Biafralta armoa, ja lomalaisen pää tökätään kepinnokkaan.

Hiphopin supertuottaja Madlib käy rohkeasti sinne minne me tavalliset kuolevaiset emme uskaltaudu.

Jokaista Kenneth Angeria koskevaa anekdoottia kohden löytyy kaksi, jotka esittävät asian toisinpäin. Pop Art -juttusarjan toisessa osassa Teemu Kivikangas kirjoittaa underground-elokuvan legendasta.