Maanantaina Kuudennella Linjalla Helsingissä konsertoivan The Menin kitaristin Nick Chiericozzin unelmakvartetissa soittaisivat Iggy Pop, Dave Alexander, Scott Asheton ja Ron Asheton.
Just Like Honey saa vaaleanpunaisen popmarmeladin maistumaan ekstaattisen makealta.
Nuorgamin astrologinen siipi katsoo tähtiin, tekee johtopäätöksiä ja kertoo, mitä musiikkimaailmassa tapahtuu Herran vuonna 2012.
Melting Heartsin takana on mies, joka on pitänyt kiinni mikrofonista ja heiluttanut lantiotaan puolitoistavuotiaasta lähtien.
Europopin pioneerikappale, miehen yksipuolisena roihuava rakkaudenosoitus toiselle miehelle ja kuvitteellisia sydämenlyöntejä saksalaismakuuhuoneen satiinilakanoissa.
Itsenäisyyspäivänä Tavastialla konsertoiva Patrick Wolf on kanteleensoittaja, jonka suosikki-beatle on Yoko Ono: ”Koska hän hajotti bändin.”
Joka neljäs sekunti rytmihäiriön saavat sydämenlyönnit tuovat aina mukanaan seitsemän ja puoli minuuttia täydellistä klassikkokappaletta.
Mikä on rock’n’rolleinta, mitä Sielun veljien Jukka Orma on ikinä tehnyt?
Skottibändin isoin listahitti on suora vastine Buzzcocksin punk-klassikolle.
Jimi Tenorin kitaristin Ilkka Mattilan mielestä Appetite for Destructionin kuunteleminen on kuin seisoisi hirveässä krapulassa sateessa saveen juuttuneena.
1980-luvun alun kalleimpiin lukeutuva kaupallinen brittipopfloppi on optimismin, valtavien melodioiden ja pompöösin orkestraation riemujuhlaa.
Monsters of Popin Aamiaisklubilla kuultu kolmetuntinen krapulatiloja lievittävää usvamusiikkia.
Lo-Fi-Fnk – yhtye, joka vihaa Ed Bangeria ja Light My Firea.
Kraftwerk loi uransa klassisimman pimputuksen juuri ennen sortumistaan pyöräilyyn.
The Soundin alaspäin viettäneessä post-punk-tragediassa onnistui vain musiikki.
Sufjan Stevens on lauluntekijä, josta tuli äänikeksijä.
Flow’ssa vieraillut James Blake paljastui small talk -pyörityksessä valehtelijaksi, karaoke-vihaajaksi ja – yllätys yllätys – Bon Iverin jumaloijaksi.
Joanna Newsom on esitellyt kolmella levyllään positiivin, komparatiivin ja superlatiivin. Mitä seuraavaksi, kysyy Oskari Onninen.
Win Butler on johtaja, joka kiskoo kaaokseen asti latautuneen Arcade Firen siimoja pitäen yhtyeen juuri ja juuri kasassa.
Vaikka lauluntekijä osaisi tehdä absoluuttisen täydellisiä kappaleita, hän ei ole mitään ilman tunnetta. Justin Vernonille on annettu se lahja puhtaimmassa muodossaan.