Mikko Valo ei aina kuuntele Flying Nun -levy-yhtiön musiikkia, mutta kun hän kuuntelee, hän kokee ajan ja tilan ylittävää ykseyden tunnetta.
Jumpparytmin päälle rakennettu otos ihmisyydestä ei tyhjene merkityksistä kertakuulemalla.
Miehittämätöntä pommilennokkia taivaalta tähyävän lapsen näkökulmasta kerrottu väkivaltainen rakkauslaulu on samanaikaisesti äärettömän kaunis ja kauhistuttava.
Elämä riittää, toteaa lähimmäisenrakkautta nimessään julistavan kotikaupunkinsa raukein Kurt.
Eli kuinka Jamie Hewlett piirsi bändin, jota Damon Albarn voi soittaa mielensä mukaan.
Kevin Barnesin hämmentynyt omakuva ja titaaninen mainoslaulu masennuslääkkeille.
Laulu edelläkävijöistä ja innoittajista, ihmisistä, joiden ylitsevuotava mielikuvitus, rohkeus ja lahjakkuus saavat ihon kihelmöimään sekä taputtamaan käsiä yhteen onnesta typertyneenä samalla, kun kyyneleet harhailevat poskille
Fine Young Cannibalsin ensimmäinen single esitteli vaikutteitaan peittelemättömän ja vanhahtavasti tyylikkään popyhtyeen, joka soi uudella ja ennen kuulemattomalla tavalla, Mikko Valo kirjoittaa.
Pink Frost on musiikillinen esitys viattomuuden lopusta. Näin pakastuu sydän.
Australialaisyhtyeen tunnetuin laulu ei ole lapsuuden loppua ja kasvamista tutkailevan lauluntekijän löysää nostalgiaa, vaan ajaton ihmisen kuva, jossa on kihelmöivä elämän tuntu.
Vuoden 1982 popklassikot: Jo ensimmäisestä singlestään lähtien Prefab Sproutin musiikissa oli jotain selittämätöntä, toismaallista.
Vuoden 1981 popklassikot: Takuumerkki hyvälle new wave tai 80’s-kokoelmalle.
The Curen esikoissinglen b-puoli on kuulunut yhtyeen keikkasettiin koko sen reilun 30-vuotisen olemassaolon ajan.
Vuoden 1978 popklassikot: Stingin käsittelyssä koulupoikamainen itsesääli muuttuu julistuksenomaiseksi taisteluhuudoksi.
Kahdeksantoista Provinssirockia kokenut Mikko Valo valitsi festivaalivuosista viisi ikimuistoisinta.
Vuoden 1977 popklassikot: Psycho Killer on tanssittavin mahdollisen tappajan näkökulmasta tehty popkappale.
Vuoden 1977 popklassikot: Wiren debyyttialbumilta löytyvä Ex Lion Tamer on räjähtävä, kaikesta turhasta riisuttu punkpophelmi.
Jeremy Jay on poikamainen romantikko, jolla on kyky luoda tiivis ja ajaton tunnelma yksinkertaisin keinoin, Mikko Valo kirjoittaa.