Karaoke-vuorossa Mervi Vuorela.
Väkivaltaisesti kirskuvia ja punk-konventioiden päälle kuseksivia lauluja murhapoltoista ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hyvä!
Sunderlandin punkylpeyden kitaristi omistaa Status Quon levyn, muttei tiedä minkä takia.
Elämä länsimaisissa vapauden vankiloissa ei aina ole helppoa. Vaikka asiat olisivat pintapuolisesti kunnossa ja valinnanmahdollisuudet loputtomat, voi ihminen silti tuntea tyytymättömyyttä itseään ja ympäristöään kohtaan.
Neljän F:n sääntö, vaihtoehtoinen wc-paperi ja Neitsyt Marian yllätysvieraat – esittelyssä miespuolisia artisteja, joiden suhde vastakkaiseen sukupuoleen on perin ongelmallinen.
Mies, joka on kyllästynyt kollegoidensa suoltamaan ”löysään paskaan”, kertoo mikä yhdistää Aerosmithiä, kristinuskoa ja Gogol Bordelloa.
Vuoden 1983 popklassikot: Mikä erottaa Institutionalizedin muista sukupolviongelmiin kytkeytyvistä biiseistä on se, että kappale on musiikkivideotaan myöten aivan helvetin hauska, Mervi Vuorela muistuttaa.
Tv-aiheinen soittolista ilman Televisionia.
Mervi Vuorela esittelee kolme artistia, joiden musiikkia ei tulla kuulemaan Smurffit-kokoelmilla.
Vuoden 1982 popklassikot: Rockin ja kiiman sekoittama nainen houkuttelee nuoria poikia makuukammariinsa. Hyvä!
Vuoden 1981 popklassikot: Eli kuinka Black Flagista tuli auktoriteettivastaisuuden, anti-konformismin ja tee se itse -asenteen palavasieluinen symboli.
Guitar Wolf on Link Wrayn kuoltua ainut, joka osaa soittaa täydellisesti tämän biisejä. Ainakin omasta mielestään ja Guitar Herossa.
Mervi Vuorela esittelee viisi hc-pioneeria, jotka olivat kiinnostuneempia dokaamisesta kuin kitaroiden virittelystä.
Vuoden 1979 popklassikot: australialaisyhtyeen nerokkaasta voimasointukimpusta muotoutui metafora Bon Scottin dekadentille elämälle.
Vuoden 1978 popklassikot: Los Angelesin anarkistisin ja aliarvostetuin punkbändi Germs vilauttaa natsikorttia.
Mielipiteitä jakava rap-kaksikko on onnistunut tekemään itsensä näköisen levyn, Mervi Vuorela kirjoittaa.