Eli mantramainen ruminaatio kangaskappaleesta, joka toisten mielestä ei ole vaate lainkaan, ja jonka keksimisestä toiset soisivat myönnettävän Nobelin fysiikanpalkinnon.
Kuten jokainen vakavissaan itseparodiaa harrastanut, Jarvis Cocker tietää sen olevan narsismin ylin ja suloisimmalta maistuva muoto.
Ruiskumaalattua patonkielektroa ja brassailevaa urheiluautoilumusiikkia – Kavinsky toimii myös albumimitassa.
1990-luvun lopun nuoriso oli valmis ostamaan aivan kaiken. Kunhan se oli patinoitu sopivasti retrolla ja verhottu oikealla kuosilla. Siinä piti olla sielua, siinä piti olla väriä ja siinä piti olla Hyvä Meno.
Joni Klingin mukaan David Bowien kahdennenkymmenennenneljännen albumin jokainen raita kantaa tekijänsä alati muuttuvia sormenjälkiä.
Jossain tuolla jazz on edelleen iso bisnes, Wayne Shorter alansa suurin supertähti. 80-vuotias ei kompastele suuren roolinsa kanssa.
Joni Kling kertoo treffailustaan brittipopin nokkamiesten kanssa ja siitä kuinka vain yksi heistä onnistui koskettamaan häntä. Öhöm.
Odelay merkitsi yhden tyylikauden kulminoitumista Beckin tuotannossa. Eklektinen sekoitus laiskuri-indietä, pummifolkkia, record collector -funkkia, valkonaama-hiphop-partyrockia ja hitaan puheenparren tahdissa vellovaa Encino-psykedeliaa.
So good they made it twice – eli kuinka The Chemical Brothers ujuttautui The Beatlesin nahkoihin.
Eli kuinka grunge vesittyi muutamassa vuodessa turvalliseksi pullisteluksi FM-radion, perheenisien ja amerikkalaisten sotilastukikohtien tarpeisiin?
Foxygen varastaa toisella albumillaan vanhuksilta. Pummit eivät tunne häpeää. Paha henki vaanii.
Maistuisiko hullutteleva ja häppäävä ysäri-feelgood? Meininkiin kuuluvat olennaisesti myös ajan heppuestetiikka: perusväreissä loistavat kauluspaidat, viljapellolla soittaminen ja pukinparrat.
Päivittäisessä juttusarjassa esitellään kaikki suomalaiset artistit, jotka esiintyvät 9.–12. tammikuuta Hollannin Groningenissa järjestettävillä Eurosonic-showcase-festivaaleilla. Jutut on julkaistu talven aikana englanninkielisinä Music Finlandin verkkosivuilla.
Joni Klingin joulupöydässä on vetelää riisipuuroa, S&M-piparkakkutalo ja karrelle liekitetty kekripässi pirunmarjahyytelöllä
Torstain itsenäisyyspäivän kunniaksi Nuorgamissa kuunnellaan tällä viikolla käännöksiä. Sarjan ensimmäisessä osassa Joni Kling esittelee viisi suomenkielista Bowie-tulkintaa, joissa kovaa on ollut vähintään yritys.
Jos Lana Del Rey olisi kuuluisuuden sijaan jäänyt sekoamaan asuntovaunuunsa jossain erittäin pahamaineisessa traileriparkissa…
Viikonloppuna tulee kuluneeksi 25 vuotta Scott Millerin yhtyeen Game Theoryn harmillisen tuntemattomaksi jääneen tuplalevyn julkaisusta. Joni Kling palaa ajassa taaksepäin.
Kukapa uskoisi että portfolioalbumin uudelleenjulkaisu on yksi vuoden kärkilevyistä?
Joni Kling ajautui umpikujaan brittibändin odotetun kakkosalbumin kanssa. Apua tarjoisi mainostoimistossa työskentelevä ystävä, ”Koistinen”.
Jos ei tullut vielä selväksi, sanotaan se vielä kerran: 1990-luvun ainoita sankareita olivat väliinputoajat.
Nuorgam
