Vuoden 1981 popklassikot: purkan lailla tarttuva tarina australialaisesta reissumiehestä, joka kiertelee ympäri maailmaa ihmisiä tavaten ja vegemite-leipää mutustellen.
Eli kuinka 25-vuotias tiedostava maalaishippi Hauholta kuvitteli olevansa Elton John ja loi oman bernietaupininsa avulla uransa kimaltavimman helmen.
Vuoden 1980 popklassikot: ”I think the song’s about a woman. Who wants to go to Funkytown. And she’s looking for someone to take her.”
Vuoden 1980 popklassikot: Brittireggan superyhtye oli raikkaimmillaan ja terävimmillään uransa alussa.
Vuoden 1980 popklassikot: Reggae-legendan viimeisen albumin suurin hitti piirtää kaaren artistin koko uran ylle.
Dubstepin ensimmäisen klassikkoalbumin julkaissut Burial kuulosti samanaikaisesti uudelta, raikkaalta ja rytmisessä epäsäännöllisyydessään jännittävältä.
Tarina siitä, kuinka harmaa hiiri kasvoi 2000-luvun halutuimmaksi poptuottajaksi.
Vuoden 1980 popklassikot: Arthur Russellin keskimmäinen disco-klassikko tihkuu hikeä ja pykälän verran eroottisempiakin eritteitä.
Vuoden 1980 popklassikot: The Ultimate Factory Band tarttuu obskuuriin funk-helmeen.
Pariisin Kevään lauluissa rakastutaan mallinukkeihin ja valitaan kassajono myyjäneidin kauneuden perusteella.
Vuoden 1979 popklassikot: kuusi minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia, johon mahtuu kaikki olennainen rockmusiikista.
Caribou-mies on värikylläisten äänimaisemien mestarillinen maalailijana, mutta yhä enemmän myös lahjakas popsäveltäjä.
Vuoden 1979 popklassikot: Iggyä kyllästyttää.
Vuoden 1979 popklassikot: Jeff Lynnen kynästä pursusi typerryttävä määrä elämäniloa.
Vuoden 1979 popklassikot: musiikkibisneksen hyvästelevän punk-ikonin koskettava rakkaudentunnustus tulevalle aviomiehelleen.
”Kuule, sinä saat multisämpläävän ceedeeni pykimään.” Kari Pesonen raottaa salaisuuksien verhoa Pet Shop Boysin hengessä hölkänneen jättihittinsä edestä.
Nuorgam esittelee Kanadan kansallispäivän kunniaksi kymmenen liian vähälle huomiolle jäänyttä vaahteramaan indiesuuruutta.
Spoon-maestro sulattaa moninaisista vaikutteistaan popmusiikin ydinmehua, jota annostelee persoonallisiin kappaleisiinsa juuri oikean määrän; aina riittävästi, muttei milloinkaan liikaa.
Onko 30-vuotias teksasilainen pahimman sortin freak folk -painajainen vai maailmaa silmät pyöreinä ihmettelevä monilahjakkuus?
Eli kuinka 1990-luvun teinitähdestä kuoriutui 2010-luvun uskottavin ja inspiroivin poptähti.
Nuorgam
