Lokakuussa kuuntelemme vuoden 1993 klassisimpia popkappaleita. Biisi päivässä!
Vuoden 1993 klassisimmat popkappaleet Human Behaviourista Alisoniin parin hiirenklikkauksen päässä!
Markus Hilden ja mindmappingin jalo taito.
Puhutaanko taas briteistä ja seksistä?
Duran Duranin uran kenties hienoin kappale tuntuu ilmeiseltä elegialta kadotetulle kuuluisuudelle ja yrityksille totuttautua siihen ”tavalliseen elämään”, jota luuli jo iäksi päässeensä pakoon.
Värillisiä karkkirakeita, nuoruuden unelmia, kukkamekkoja, autoretkiä jätskiautolla, enkelinsiipiä, haalistuneita Polaroid-valokuvia. Puhdasta, huumaavaa onnentunnetta annosteltuna suoraan aivokuoreen. Tältähän Today kuulosti.
Syntiensä kanssa tuskaileva kertoja on haavoittuvainen ja pohdinnoissaan koskettava, mutta samalla narkkarin tai kleptomaanin lailla pakonomaisesti pahat tekonsa parhain päin selittävä ja omille virheilleen sokea vainoharhailija.
Kim Dealia ei kiinnostanut voittaminen. Hän on maininnut, että bänditoiminta oli mielekästä ajantappamista, jota ilman hän olisi vain istunut sohvalla, katsonut telkkaria ja juonut kaljaa.
Maailmassa on nippu lauluja, jotka tuntee vaikkei niitä ole koskaan kuullut ennen. Niiden maalaama tunnemaailma on niin tosi, niin virheettömän rehellinen, ettei yksikään elävä voi olla löytämättä niistä itseään. Fade Into You on yksi näistä lauluista.
Tilannekomedia New Order lähettää viimeisen jaksonsa.
Kimmo Vanhatalon kokkikoulussa tehdään tänään Nirvanaa: ”Voitele Frances Bean Cobain ja Courtney Love kiirastulessa riutuvalla rakkaudella. Sekoita ne tehosekoittimessa menestyksestä johtuvaan ahdistukseen, maailmanlaajuiseen grunge-maniaan, epätoivoon ja masennukseen sekä huumeisiin.”
Diipimpää kuin Jacques Cousteau, mutta haisee vähän uhkaavalle pierulle.
Avantgardea, simppeliä poppia, runoutta, soulia, rockia ja epämääräistä psykedeliaa täydellisesti yhteen sulautuneena.
Uhreista kasvaa kiduttajia, ja synkkä kierre jatkuu.
Jos Sweet Harmonysta saisi suodatetuksi saksofoninluimutuksen, sen voisi jättää soimaan luuppina elämänsä taustalle. Kaikki olisi ihanaa, yhtä luomuhattaraa.
Hulluus on rakettipolttoainetta.
Ruotsalaiskaunottaria, huikeaa levymyyntiä, natseja ja pirullisen hyvä popkappale. Mitä muuta voit vielä kaivata?
Tiedämme tarkkaan, millaisissa olosuhteissa syntyi brittipopin ensimmäinen ikoninen singlebiisi: joulupäivänä 1992, krapulassa, turhautumisen pohjamudissa.
Kaikkien klassisten popkappaleiden lailla Right In The Night on aikakone, mutta minne se vie, se jää kuulijan vastuulle. Jos määränpää on jotain niin mautonta ja typerää kuin 1990-luku noin keskimäärin, voit syyttää vain itseäsi.
French Disko oli Stereolabille vaalimainos, ohjelmajulistus ja yltiöälykäs tapa kutsua kuulijat barrikadeille.
Brittilaulajattaren läpimurtohitissä yhdistyvät sensuelli groove, sivistynyt naisenergia ja Brittein saarille ominaiset popvivahteet. Kaikki on niin silkkistä, smoothia.
Nuorgam
