Lokakuussa kuuntelemme vuoden 1993 klassisimpia popkappaleita. Biisi päivässä!
Jälleen yksi kielletty tai torjuttu unelma hajoaa vuoristoradan kiskojen jylinän alle mutta kaunis laulu siitä ainakin syntyi. Nyt kävi näin.
The Posiesin ura ei kenties mennyt aivan unelmien mukaan, mutta se on synnyttänyt valtavasti hienoa musiikkia.
Jonnalla on uusi käsilaukku. Sen väri on tumma kulta, vaikka Maiju sanoi bussissa että onpa erikoinen ruskea, ”aika jännä”. Maiju osaa olla rasittava, mutta tiukassa paikassa siihen voi aina
Souls of MIschiefin chillaus on NIIN 93.
Eli kuinka uskottavuutensa menettänyt Culture Club -tähti palasi hetkellisesti valtavirtaan.
That’s The Way Love Goes ei jää vain romantisoitujen tunnehaikailujen tasolle vaan porautuu lihan ilojen ytimeen vain muistuttaakseen, kuinka herkästä hetkestä todella on kyse silloin, kun pelissä ovat sekä himo että tunteet.
Otetaan Sabbathin raskas groove ja lisätään joukkoon makaaberia huumoria, taukoamatonta kokeilunhalua ja nonsense-lyriikkaa, niin syntyy jotain helvetin omituista ja ihanaa.
Insane in the Brainin vetämän rajan yli on hypättävä täydellä raivolla. Sen taakse jättäytyvät ne, jotka haluavat elää järjen ja tympeän turvallisuuden maailmassa.
M People tarjoili lamakansalle maistuvat sopat.
Eurodance kun oli popmaailman porvarijuntta: työharjoittelijat pihalle ja uusia tilalle, ja bisnes pyörii.
Jos Cocteau Twins oli kuin tiukaksi vedettyä, tummansinistä satiinia, Slowdive oli samaa kangasta leijailemassa vapaana syystuulessa.
Nuorgam
