Elokuussa kuuntelimme vuoden 1991 huimaavimpia kappaleita. Klassikko per päivä!
Oli syntymässä jotain, minkä valtakausi kestäisi seuraavat kymmenen vuotta. Toiset sanovat sitä indien kultakaudeksi, itse puhuisin mieluummin “pavementaliteetista”.
Vielä parin kymmenen vuodenkin jälkeen meitä kiehtoo yksi ja sama arvoitus: kuka murhasi Maryn?
Juha Vainion Kotkan poikii ilman siipii -klassikon optimistisempi amerikanserkku Tuomo Yrttiahon käsittelyssä.
Erasuren juustoinen suurten tunteiden pop oli muutaman vuoden ajan juuri sitä, mitä hittilistoilla kaivattiin.
Elämä voittaa. Psykedeelinen liitokorkeus on saavutettu.
Tamppaava teknoanthem, jonka välissä kuullaan Atari ST:n stspeech.tos-ohjelman läpi ajettuja vuolassanaisia lyyrisiä helmiä: ”1, 2, 3, techno!”
Amerikkaan katseensa kääntänyt oxfordilaisyhtye kaahasi yksisuuntaista väylää vastavirtaan rastat lepattaen.
Walking in Memphis ei ikinä voita maailman cooleimman kappaleen palkintoa, mutta yhtä kaikki se on oikeutettu popklassikko: lämmin kuin lapsuuden kesäillat, tarttuva kuin markalla kioskista ostettu toffee.
Elokuva auttaa joskus kuulemaan vanhan kappaleen uusin korvin, Timo Pennanen kirjoittaa.
Blurin varhaishitti kuplii toukokuista nuorta energiaa.
Nuorgam
