Elokuussa kuuntelimme vuoden 1991 huimaavimpia kappaleita. Klassikko per päivä!
Sekä NME että edesmenneet Melody Maker ja The Face valitsivat tämän popin kruununjalokiven aikoinaan vuoden parhaaksi singleksi. Nyt on Nuorgamin vuoro tehdä samoin.
Nevermindin avauskappale autenttinen, oikeasti kusinen alkusoitto niille yhtyeille, jotka seuraavien kymmenen vuoden ajan soittivat domestikoitua nössöversiota sen alkukantaisesta raivosta.
U2 kauneimmassa balladissa rakkaus ja seinähullu masokismi kytkeytyvät yhteen kuin kissanhännät Disney-piirretyssä.
Kaikkivaltias W. Axl Rose istuu flyygelinsä ääressä seuranaan kiiltävästä mustasta pinnasta heijastuva peilikuvansa. Markus Hilden kertoo, mitä sitten tapahtuu.
labyrintti täynnä puoliksi kuultuja kaikuja, eksoottisia lintuja pölyisissä häkeissä, palavia pensaita, avaimia, jotka eivät avaa yhtäkään ovea ja loputtomiin jatkuvia peilisaleja.
Kahdenkymmenen vuoden hittiputkesta huolimatta Jackson ei kokenut saaneensa kunnioitusta, joka hänelle maailman suurimpana elävänä poptähtenä kuului.
Single, jonka myötä Red Hot Chili Peppers lopulta muuttui veltoksi, ennalta-arvattavaksi ja sovinnaiseksi stadionbändiksi.
Brittiduon läpimurron myötä levynkansiin alkoi ilmestyä primitiivisiä 3D-mallinnoksia, elektronimikroskooppikuvia, kirkuvanvärisiä papukaijoja; musiikki alkoi kuulostaa ja näyttää koulu-tv:n tiededokumentilta.
PM Dawn hönkyi hippi-ikonografiaan uppotettua kristillisyyttä ja keitti kokoon kunnon henkisen elämän paéllan, johon paeta itse tai toisten aloittamia mellakoita.
Mikä oli Pearl Jamin salaisuus, Kimmo Vanhtalo kysyy. Ja vastaa itse kysymykseen.
Näin rohkeasti juustoisen rajamaille skottiyhtye ei enää myöhemmin uskaltaisi.
Tarina katkeruudesta ja J Mascisin isosta päästä amerikkalaisen vaihtoehtorockin viattomuuden aikakaudelta.
Geto Boys käsitteli sanoituksissaan väkivaltaa, aseita ja naisvihaa, joten katumuksen ja oman epävarmuuden käsitteleminen oli yllättävä käänne.
Mick Hucknall, tuo päiviemme ilo ja iltojemme valo. Ei kenelläkään voi olla noin samettista ääntä, ei mitenkään.
Vuoden 1991 metalli-anthem oli pohjimmiltaan puhdasverinen pop-laulu.
Mikään muu yhtye kuin The Magnetic Fields ei voi ilmaista yhtä massiivisia tunnekuohuja yhtä litteräärillä viileydellä, kirjoittaa Oskari Onninen.
Pettäminen kiinnostaa. Se on generoinut huiman määrän kulttuurista sisältöä: ooppeeraa, kirjallisuutta, pornografiaa – ja popmusiikkia.
”As exorcisms go, Movin’ on Up is a blast”, Nick Triani kirjoittaa.
Iida Sofia Hirvosen mielestä Manic Street Preachers on saniainen. 4REAL!
Arttu Tolonen vaan pogoo tämän rokkiklassikon tahtiin.
Nuorgam
