Diskografiat

The Fall on aina erilainen, aina samanlainen, aina periksi antamaton 30 studiolevyn mittainen iltapuhde.

Klisee siitä, kuinka kukaan ei usko rock’n’rolliin niin paljon kuin Bruce Springsteen, on varmasti totta.

Rush, tuo rocktähdeyden antiteesi. Tuotanto täynnä hyviä ja melkein yhtä hyviä levyjä.

Kinship, Income, Spectacle, Sex. Kiss on kaikkea tätä, mutta – ainakin toisinaan – myös musiikkia.

Jos oletat saavasi puolueettoman analyysin Pet Shop Boysin tuotannosta, kannattaa lukeminen lopettaa tähän. Tällä kertaa tarjolla on vain ikuisen tähtisilmäisen fanin jyrkän asenteellista ylistyslaulua.

Visa Högmander sukeltaa veren, pornon ja propagandan maailmaan ja kahlaa läpi 1990-luvun suomirockilmiön tuotannon.

Glasgown letkeät moukat ovat julkaisseet kymmenen levyllistä musiikkia, joka lähes poikkeuksetta on ollut korkeatasoista popin oppikirjain järjestelyä uuteen uskoon. Ohjaksissa Joni Kling.

Teemu Eskelinen jakaa taiderockyhtyeistä olennaisimman tuotannon jyviin ja akanoihin.

Mark Oliver Everettin (E, Eels) diskografia rakentuu alakulosta, kariutuneista ihmissuhteista, kuolleista omaisista, kaksoismerkityksistä, vinoutuneesta huumorista, kokeilunhalusta sekä lähtemättömän hienoista lauluista. Diskografiaa käsittelevä artikkeli rakentuu puolestaan rakkaudesta näitä lauluja kohtaan.

Eläköön paheet, eläköön seksuaalinen liikkuvuus! Samuli Knuutin johdatus yhden Englannin parhaiten kammatuimman popyhtyeen tuotantoon.

Kevät 1980: Joy Divisionin vakuumipakattu klaustofobia sai jäädä lähtökohdaksi, mutta tyyliä oli laajennettava. Morrisin tyttöystävä Gillian Gilbert pestattiin kosketinsoittajaksi ja kolmikon ura sai jatkua nimellä New Order.

Dinosaur Jr. ja kiistaton ruumiillistumansa J. Mascis olivat avainasemassa luomassa mallia 1990-luvulla vaihtoehtomusiikin perustyökaluksi nousseelle hiljaisuuden ja äärimmäisen meluvallin vuorottelulle.

Nuorgam juhlistaa Jacksonin perheen kuopuksen yhdeksän vuoden takaisen Super Bowl -kohuesiintymisen vuosipäivää käymällä läpi hänen koko albumidiskografiansa.

Miltä kuulostaa 22PP? Surrealistiselta, pohjoiselta cowboymusiikilta, jossa seikkailee intiaaneja, henkiolentoja, salaisia agentteja ja avaruusaluksiksi muuttuvia autoja.

Kauko Röyhkän uuden boksin kunniaksi Niko Peltonen kuunteli läpi miehen koko tuotannon. Kokoelmalevyihin hänen ei sentään tarvinnut koskea.