Omar Rodríguez-López tuo kaikki sateenkaaren värit myös syysharmaaseen Helsinkiin.
Omar Rodríguez-López tunnetaan parhaiten maanisen progeyhtye The Mars Voltan ja paluukeikkoja tekevän post-hardcore-pumppu At the Drive-Inin kitaristina. Nuorgam tavoitti miehen Saksasta ja haastattelun aiheet poukkoilivat kuin miehen kappaleiden rakenne. Niinpä keskustelimme muun muassa hänen lapsuudestaan, puertoricolaisesta kulttuuritaustastaan, ystävyydestään John Fruscianten kanssa, virheistään tuottajana, punkin kuolemasta ja maailmasta ilman uskontoja.
Mikä on ensimmäinen popkappale, josta muistat pitäneesi?
”Kuuntelin nuoruudessani salsaa. Black Flagin White Minority oli ensimmäinen englanninkielinen kappale, josta muistan pitäneeni. Siinä oli samanlaista intohimoa kuin salsassa. Lisäksi pidin The Beatlesista, jota isäni soitti.”
Mikä sai sinut valitsemaan muusikon uran?
”Se vain tapahtui, en koskaan ajatellut sinä urana. Puertoricolaisessa kulttuurissa kaikki soittavat ja näin oli myös meidän perheessämme. Isälläni oli bändi ja koska pojat ottavat vaikutteita isiltään, niin minunkin piti perustaa bändi.”
Olet multi-instrumentalisti, kirjoitat kappaleita, tuotat, näyttelet ja ohjaat elokuvia. Mistä näistä ammateista nautit tällä hetkellä eniten ja miksi?
”Minulle tuo kaikki on vain itsensä ilmaisemista. En erottele niitä toisistaan. Vaikka osaan pariakin eri kieltä, eivät ne riitä itsensä ilmaisemiseen. Käytän tähän erilaisia työkaluja kuten rakkautta, ruuan laittoa, musiikkia ja niin edelleen.”
”Puertoricolainen kulttuuri kannustaa itsensä ilmaisemiseen ja antamiseen. Isä on esimerkiksi tehnyt kappaleita äidilleni ja minulle. Syyksi tähän ei tarvitse mitään erikoista kuten syntymäpäivä. Sitten kun isä sai ensimmäisen videokameransa, hän alkoi ilmaista itseään sen avulla.”
Mitä kappaletta olet kuunnellut eniten elämässäsi? Mikä tekee siitä erityisen?
”Vaikea kysymys. Varmaan Ray Barretton Vive y Vacilaa. Kappale kertoo siitä, kuinka aina on toivoa ja pahojen asioiden yli voi päästä huumorin avulla.”
http://youtu.be/zSKVCYtiHzE
Jos Omar Alfredo Rodríguez-López olisi jäätelö, minkälainen jäätelö se olisi?
”Olisin sekoitus jäätelökioskin päivän jämistä, joita kukaan ei halunnut.”
Mitkä bändit tai artistit ovat mielestäsi aliarvostettuja, mitkä yliarvostettuja?
”Aliarvostettuja ovat kaikki ne ihmiset, jotka soittavat kunnon musiikkia. Nykyään ei oteta enää mitään riskejä, oli sitten kyseessä musiikki, elokuvat tai vaikka teatteri. Musiikkigaalassa kaikki ehdokkaat ovat sitä samaa homogeenista tavaraa, joka on tehty yhdessä sävellajissa ja tempossa. Sinänsä geneeriselle musiikillekin on paikkansa. Tarvitaan kuitenkin kaikkia sateenkaaren värejä, ei vain yhtä. Nyt kaikki vähänkin erilainen musiikki marginalisoituu.”
Minkä kappaleen laulaisit karaokessa?
”Orchestra Harlow:n ja Ismael Merandan esittämän Abran Pason.”
http://youtu.be/js3PirOrT2M
Olet tuottanut paljon musiikkia. Oletko tuottajana diktaattori vai vai yksi bändin jäsenistä?
”Olin ennen diktaattori, joka saneli hyvin tarkkaan miten asiat tehtiin ja päätin pienistäkin yksityiskohdista. Tuottajan pitäisi kuitenkin olla yhteistyökykyinen ja järjen ääni. Opettelen vielä tätä.”
Mikä on ärsyttävin musiikkigenre, johon olet törmännyt?
”Se koko 1990-luvun juttu… mikä se olikaan… nu metal ja Limp Bizkit. Siinä ylistettiin paikkojen hajottamista, vihaa ja naisten hyväksikäyttöä. Musiikin pitäisi ylistää ajattelua, ei vihaa.”
Millä tavalla tuhlaat mieluiten aikaasi?
”Ykkösenä tulee vaeltelu luonnossa, kakkosena ehdottomasti elokuvat.”
Minkälaista on työskennellä John Fruscianten kanssa? Voisi kuvitella, että hänellä on aika iso ego ja vaikea sanoa ei.
”Voisi kuvitella, että Johnin kaltaisella paljon saavuttaneella henkilöllä on iso ego, mutta hän on yksi lapsenomaisimpia henkilöitä joita tunnen. Toki hän on myös ystäväni ja sen takia Johnin kanssa on helppo tehdä yhteistyötä. Niin artistit toimivat, tekevät ystäviensä kanssa juttuja. Hengaamme paljon yhdessä, katsomme videoita, teemme ruokaa ja jossain vaiheessa saatamme vain tarttua esimerkiksi syntikkaan ja asioita alkaa tapahtua. Emme kuitenkaan etukäteen suunnittele tekevämme musiikkia yhdessä.”
Mitä toivot dj:ltä ollessasi hyvin, hyvin humalassa?
”Peter Gabrielin ja Kate Bushin Don’t Give Upin tai Kate Bushin Hounds of Loven.”
Kolme asiaa, jotka inspiroivat sinua tällä hetkellä?
”Eniten minua inspiroi perheeni, johon lasken myös ystäväni. Toisena tulee luonto ja kolmantena ihmisen tahto. Ihminen voi saavuttaa tahtoessaan paljon, hyvässä ja pahassa. On hienoa, kun näkee ihmisten nousevan tyranneja vastaan.”
Kenen lauluääni saa ihosi kananlihalle?
“Oum Kalthoumin, Celia Cruzin, Kate Bushin ja Billie Holidayn.”
http://youtu.be/tAiYscbRQBU
Kohteliaisuus, jonka haluaisit kuulla musiikistasi?
”Suosikkejani ovat ne, kun ihmiset sanovat, että inspiroin heitä aloittamaan soittamisen tai biisien tekemisen. Tai kun he eivät pitäneet musiikistani ja se inspiroi tekemään musiikkia. Kyseessä on kuin luonnon kiertokulku. Ihminen kuolee ja maatuu, madot syövät ruumiin, lintu syö madon ja niin edelleen. Se inspiroi.”
Mitä mieltä olet progressivisesta musiikista genrenä?
”Proge? En tiedä. Progressiivinen on sinänsä sanana kiva; mennään eteenpäin. En ole puristi. Minua eivät genret kiinnostavat, pitää olla sävyjä. Mielenkiintoisimmat jutut syntyvät silloin, kun asioita sekoitetaan keskenään. Parhaat maistamani ruuat ovat sellaisia, joihin on yhdistetty yllättäviä aineksia. Queen sekoitti klassista musiikkia rockiin ja PiL yhdisti progeen punkkia. PiL on paljon mielenkiintoisempi kuin Sex Pistols. Pidän sekarotuisista pareista. Maailman ongelmat yleensä alkavat, kun pitää olla puhdas sitä tai puhdas tätä, kuten puhdas rotu, puhdas oppi ja niin edelleen. Haaveilen maailmasta ilman uskontoja.”
Kun otettiin politiikka puheeksi, niin jos Mitt Romney haluaisi käyttää kappalettasi kampanjassaan, sallisitko sen?
”En tietenkään. Mittillä ja hänen kamalalla porukallaan on kaikenlaisia ajatuksia, kuten että raiskattu ei tule raskaaksi tai että rikkaiden ei tarvitsisi maksaa veroja. Hänen kaltaisissaan ihmisissä on se hyvä puoli, että voit löytää omat arvosi heidän avullaan. Voit todeta, että olen tuota ja tuota asiaa vastaan.”
Mitä yhtyettä tai artistia suosittelet todennäköisimmin uudelle tuttavuudelle?
”Suosittelisin Kimbraa, joka on Uudesta-Seelannista.”
Cedric Bixler Zavala on sanonut uusimman The Mars Voltan levyn teeman olevan, että ’me kaikki olemme artisteja’. Mitä hän tarkoitti sillä ja miten minun pitäisi suhtautua tähän tietoon?
”Ai on sanonut näin… (hämmennystä)… minun mielipiteeni tähän on… sinänsä olen samaa mieltä. Sinun pitää harjoittaa jotain taitoa intohimoisesti kehittyäksesi siinä ja lopulta asiat joita teet ovat taidetta. Olit sitten kokki, käsittelet jalkapalloa taidokkaasti tai pelaat tennistä. Sen sijaan mitä helvettiä on korkeataide? Voin nähdä osan korkeataiteesta vastenmielisenä. Kuka muka tietää, mikä on paskaa ja mikä ei?”
Olet ollut useamman kerran Suomessa. Mitä kokemuksia sinulla on täältä?
”Minulla ei ole koskaan ylimääräistä aikaa, kun vierailen Skandinaviassa. Luonto on mieletön, festivaalialueen vieressä saattaa olla järvi.”
Olisiko mitenkään mahdollista, että At the Drive-In tulisi keikalle Suomeen?
”Olemme nyt heittäneet jonkin verran keikkoja bändin kanssa. Onhan se aina mahdollista, mutta ei meillä ole mitään sellaisia suunnitelmia tällä hetkellä.”
Mitä olet mieltä punkin tilasta tänä päivänä?
”Onko nykyään muka olemassa punkkia? Sitä eivät ole ainakaan bändit, joita näen festivaaleilla ja jota nämä bändit väittävät punkiksi. Nykyään punk on hiustyyli ja tapa pukeutua. Se on samaa paskaa toistettuna yhä uudestaan. Punkin pitäisi tarkoittaa muutosta. Minusta moderni punk on sitä, että tehdään itse läppärillä kotona poppia ilman levy-yhtiötä, käyttäen yksinkertaisia rumpubiittejä. Punk on asenne. Siinä ilmaistaan olemassa olevilla työkaluilla itseään.”
Omar Rodriguez Lopez Group (USA) ja Black Motor Tavastia-klubilla keskiviikkona 12. syyskuuta 2012.
