Teemu Eskelinen esittelee kymmenen vaikuttavaa näytettä ”Rod the Modin” taipaleelta vuosilta 1968–1975, jolloin miehen musiikillinen tuotanto oli kiinnostavimmillaan.
Sing It Back on niitä kappaleita, joilla ei omissa muistoissani ole varsinaista julkaisuvuotta. Tiedättehän ne kappaleet, jotka vaikuttavat olleen olemassa aina?
Kuka jaksaa lukea narsististen, huumeita vetävien ja ihmissuhdesotkuissa rypevien ihmisten tilityksiä? Me jaksamme!
Oma inspiraatio ja elämä vastaan kumppani saattaa sittenkin olla toisensa poissulkeva yhtälö.
Tänään uuden albuminsa julkaiseva Wu-Tang-legenda on ”kuin Jan Zelezny Pihtiputaan keihäskarnevaaleilla”.
Kuka on 2000-luvun r&b:n todellinen shawty-connoisseur?
Ei se oikeastaan ollut bändi, vaan kaksi jätkää, jotka sekosivat studioon.
Nuorgam kuvasi porilaisen popneron lätkätamineissa. Samalla kyseltiin kommentit parhaista popklassikoista.
Ruotsalaisyhtyeen rumpali kuolisi onnellisena, jos pääsisi soittamaan John Fogertyn kanssa.
Pete Seeger on lausunut, että kuka tahansa voi tehdä monimutkaisen laulun ja onnistua siinä. Tässä onnistuminen tulee hymninhiljaisena ja tarvitsee vain kolme sointua.
Fiona Applen suussa mieliala vaihtuu maanisesta latelusta leutoon ja kaihoisaan vereslihaan, kunnes puhkuu keuhkot tyhjäksi käskien lähteä karkuun, kun vielä omin jaloin pääset.
Laulu henkilökohtaisista demoneista ja lopullisen tieltä suistumisen mahdollisuudesta.
Nuorgam
