Arttu Tolonen ihastelee, kun lahjakas laulaja-lauluntekijä voimiensa tunnossa työskentelee kuin tallitähti Motownin kulta-aikana.
Death Cab for Cutien keulakuvalla on poikkeuksellinen kyky saada nuotit lentämään.
Mervi Vuorela esittelee viisi hc-pioneeria, jotka olivat kiinnostuneempia dokaamisesta kuin kitaroiden virittelystä.
Stam1na-keulukuvan hevimaneerien ja hölmöyksien alta pilkottaa puolihuolimattomasti älykkö, jonka tyylitaju on ehtymätön ja lyyrinen kynä terävä.
Vuoden 1979 popklassikot: Funkadelicin viimeinen listaykkönen on paitsi ajaton tanssimusiikin helmi, myös selkeä evolutiivinen lenkki siirtymäkaudella kohti kreisiä kasaria.
Octamed-tykittäjä on kaikkien träkkerinörttien sankari!
Vuoden 1979 popklassikot: australialaisyhtyeen nerokkaasta voimasointukimpusta muotoutui metafora Bon Scottin dekadentille elämälle.
On vaikea päättää kummasta Perttu Häkkisestä on enemmän syytä vuotaa mahlaa. Randy Barracuda -aliaksen turvin elektronisen musiikin tutkimattomien laitojen rajoja venyttävästä vai kotimaiselle journalismille kourallisen psykedeelejä syöttäneestä Häkkisestä.
Vuoden 1979 popklassikot: Tästä se kaikki alkoi, viimeisen kolmenkymmenen vuoden tärkein musiikkigenre ja alakulttuuri.
Take Thatinkin versioima disco-anthem on Pride-viikon itseoikeutettu popklassikko!
The Mars Voltan ja At the Drive-Inin musiikillinen johtaja on kantanut punaista lankaa kunnianhimoisimmissakin projekteissaan.
Nuorgam esittelee Kanadan kansallispäivän kunniaksi kymmenen liian vähälle huomiolle jäänyttä vaahteramaan indiesuuruutta.