Neljän F:n sääntö, vaihtoehtoinen wc-paperi ja Neitsyt Marian yllätysvieraat – esittelyssä miespuolisia artisteja, joiden suhde vastakkaiseen sukupuoleen on perin ongelmallinen.
Luolamieskomppi, pompottelubasso, mumina ja ne kitarat, jotka muuttivat käsityksesi hyvästä soundista joskus vuosia sitten.
Klassisesta musiikista saa helposti kuvan, jossa asianharrastajia kiinnostavat vain menneet vuosisadat. Niin ei välttämättä ole, kirjoittaa Arttu Tolonen.
Jaz Coleman ei osoita sormeaan kotimaansa konservatiiveja kohtaan, vaan maalaa 1980-luvun jaksoksi, jossa päivät kuluvat juoksemiseen ja yöt tanssiin.
Itsenäisyyspäivänä Tavastialla konsertoiva Patrick Wolf on kanteleensoittaja, jonka suosikki-beatle on Yoko Ono: ”Koska hän hajotti bändin.”
Sihauta korkki auki ja leikkaa viipale limettiä kyytipojaksi – ei Corona muuten miltään maistu.
Saksa on suurten säveltäjien ja filosofien maa. Ehkä siksi korkeakulttuuri ja käsitteellinen pohdiskelu eivät ole kirosanoja paikallisille musiikintekijöille.
Varoitus: sisältää transition!
David Cunninghamin dadaistinen popyhtye on täydellinen esimerkki avantgarden soluttautumisesta valtavirtapopin verenkiertoon.
Rantasalmella juurensa kasvattanut Cykles on koherentti ja tunteikas sekoitus ”vähän kaikkea”.
Kaiken mitä sanot hän toistaa myöhemmin, sanasta sanaan, omana mielipiteenään.
Joka neljäs sekunti rytmihäiriön saavat sydämenlyönnit tuovat aina mukanaan seitsemän ja puoli minuuttia täydellistä klassikkokappaletta.
Nuorgam
