”Suureellisuus on vääjäämätön osa Koskisen taiteilijanluonnetta, ja myös Sateentekijä on pianoineen, kitarasooloineen ja lopun naistaustalauluineen isoksi sovitettu. Kertosäkeessä on yhteislaulun tuntua, jota Vysotskilla ei tapaa.”
21st Century (Digital Boy) pakenee lihaa ja verta olevaa olemustaan teknologisten leikkikalujen pariin, mutta onko tämä sen eskapistisempaa kuin isukin laiska keskiluokkainen liberalismi tai äidin harjoittama rauhoittavien napsiminen?
Kun Juice Leskinen astui hetkeksi syrjään, oli kitaristi Jari Yliahon aika käydä outoon valoon.
Helsingin jätevesissä sukelletaan sameisiin vesiin, joissa ei luokkarajoja tunneta. Jokaisen tarina päättyy samaan puhdistamoon, jossa sekoittuvat elämän kaikki vedet.
Story of My Life on tarina ihmisen voimattomuudesta armottomana eteenpäin kulkevan ajan pyörteissä. Se on myös tarina unelmista ja niiden hitaasta murenemisesta.
Pimein yhtye, jonka Pimeys tietää, on Yö.
”Odottamaton hyvänolontunne korvaa surumielisyyden kuin kesäaamun minuutti minuutilta kasvava lämpö yön vilun. Värjöteltiin sitten festariheilan kaunalossa Provinssirockin aamuhallassa tai pelataan mökillä pienissä juovuspäissä ystäväporukassa totuutta ja tehtävää.”
”Kylmät faktat eivät sovi yhteen Cocteau Twinsin kanssa. Juokseminen nauraen alas ruohikon peittämää mäkeä sopii. Keväinen sadekuuro sopii.”
”Juuri sellainen kappale, joka pistää aikuisenkin kyynisen miehen kyyneliin ja tarraamaan vierustoverista kiinni. Sen intiimiys ja kauneus on pakahduttavaa, läpitunkevaa ja niin aseistariisuvaa, ettei sitä voi mitenkään ohittaa.”
”Bad Mood on oman alansa helmi kaikessa ytimekkyydessään ja kyvyssään yhdistää militanttia täsmällisyyttä ja huuruista sekoilua. Suolaista ja makeaa. Ilman toista ei kumpikaan maistuisi miltään.”
Huh-huh-huuhkaja, Hitti-Litti Litmanen ja seitsemän muuta laulua maailman kauneimmasta urheilulajista.
”2000-luvun ajatusmaailma kuuluu yksityiskohdissa: Ylppö ei laula rakkaudesta, ja ihastuminenkin on jotain vaarallista. Toisaalta halutaan silti tunnetta.”
Nuorgam
