”Well, you can tell by the way I use my walk /
I’m a woman’s man, no time to talk”
Kaikkihan tämän muistavat: esi-skientologinen John Travolta kävelee telttalahkeet tuulessa hulmuten 1970-luvun Brooklynin rähjäisiä katuja The Bee Geesin samettisen diskogrooven soidessa taustalla. Saturday Night Feverin alkutekstit rullaavat etualalla, ja Travolta huokuu korskeaa vetovoimaa kuin vain nuori Italian Stallion voi.
Tuhannesti parodioitu biisi oli varhainen esimerkki ristiinmarkkinoinnista popissa; single mainosti leffaa ja albumia, elokuva puolestaan musiikkia. Ei olekaan ihme, että The Bee Geesin elokuvaa varten säveltämä levy on edelleen kaikkien aikojen myydyin soundtrack.
Jos pystyy sivuuttamaan hetkeksi sen, että Stayin’ Alive on ehkäpä kaikkien aikojen puhki soitetuin diskobiisi, voi edelleen arvostaa Gibbin veljesten falsettiharmonioista ja pehmeän elastisesta rytmistä rakentamaa ällön tarttuvaa tikkari-diskoa.