Jare & VilleGalle – Mustaa kultaa

Monsp

Helsingin urheiluhullu rap-kaksikko todistaa, että jääkiekosta voi tehdä muitakin biisejä kuin Den Glider In.

Keskiverto Jare & VilleGallen kuulija on energiajuomaa litkivä, nuuskaa tykittävä ja Pro Evolution Socceriin addiktoitunut yläasteikäinen poika, joka pelaa jääkiekkoa ja kuuntelee aivotonta bileräppiä. Tällainen konsensus näyttäisi vallitsevan ainakin Basso-foorumille kirjoittelevien rap-puristien ja norsunluutorniinsa linnoittautuneiden besserwissereiden keskuudessa.

Jos jokin artisti myy ja siitä digataan, se on sisäsiittoisen underground-eliitin mielestä automaattisesti paskaa. Jos kuulija sattuu vielä olemaan alle parikymppinen nuori tai räppiä vain osa-aikaisesti ja ”väärällä tavalla” kuunteleva henkilö – pahimmillaan jopa tyttö! – sitten on helvetti irti.

Jos taas osaa ottaa rennosti ja keskittyä olennaiseen, 23-vuotiaiden Jare Brandin ja Ville Gallen debyytti Mustaa kultaa on äärimmäisen viihdyttävä teemalevy urheilusta ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä. Homma tehdään selväksi jo albumin pariminuuttisessa introssa, joka päättyy sanoihin:

”Puhun siit mitä annan urheilulle /
ja kaikest mitä se on antanu mulle”

Johan tätä on odotettukin: pääasiassa jääkiekon ympärillä pyörivää sporttiräppiä, jossa ei hikeä, nuuskaklimppejä ja putkikassissa muhineita munasuojia säästellä! Sanoitusten ja NHL:ltä pöllityn logon lisäksi urheiluteema on läsnä Jaren & VilleGallen musiikkivideoissa, joista on voinut bongailla useita tunnettuja lätkäpelaajia aina HIFK:n Ville Peltosesta ja Siim Liivikistä Bluesin Mikael Kurkeen ja Jere Karalahteen. Pitipä ratkaisua kaupallisena jippona tai ei, tällaista ei ole Suomessa ennen tehty.

Vaikka Jare ja VilleGalle eivät ole mitään kaksisia räppäreitä, he ovat onnistuneet kirjoittamaan levyllisen suht autenttisia tekstejä, jotka tarjoavat samastumispinnan jokaiselle urheilua harrastaneelle miehelle ja naiselle. Levyn täysosuma on Nopsajalan fiittaama Faija, joka on miltei järkyttävän koskettava tarina sydämensä urheilulle antaneen isän ja kiittämättömän pojan suhteesta:

”Faija neuvoo sua kentän laidalla /
ja kuskaa reeneihin kauheella vaivalla /
melkee nostaa sun puolesta punttii /
ainoo kiitos ’heitä pari hunttii’”

Osuvan tekstinsä lisäksi biisi herättää huomiota melankolisella pohjavireellään, joka on selkeä irtiotto levyn bileräpille kumartavasta yleislinjasta. Parhaat hymyt kirvoittaa Heikki Kuulan fiittaama Nelisilmä, joka on lievistä ylilyönneistään huolimatta suorastaan nerokas poikamiehen PlayStation-ylistys.Miinuspisteitä ei tule edes siitä, että biisi tuo tarttuvassa yksinkertaisuudessaan mieleen Tean raivostuttavan Tytöt tykkää -jumputuksen.

Kepeästä tunnelmastaan huolimatta Jaren & VilleGallen läpänheitto ei liiku pelkästään pintatasolla. Tästä ovat osoituksena muun muassa Kasarin lapsi -biisin katkeransuloinen lapsuusnostalgia ja Hyvä häviäjä -kappaleen lempeä luenta kilpaurheilun ja alkoholin nujertamasta luuserista.

Sanoivat puristit mitä tahansa, allekirjoittanut on valmis nostamaan Mustaa kultaa -levyn yhdeksi alkuvuoden parhaista suomalaisista rap-julkaisuista. Tämä siitäkin huolimatta – tai siitä johtuen – että olen kohta 27-vuotias jalkapalloa pelaava ja Göteborgs Rapéa käyttävä nainen, joka kannattaa Liverpool FC:tä ja Helsingin IFK:ta.

87 Mielipiteitä jakava rap-kaksikko on onnistunut tekemään itsensä näköisen levyn, jonka näkökulma tuo tervetullutta vaihtelua rapin kuluneisiin kliseisiin.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!
Jare & VilleGalle feat. Heikki Kuula – Nelisilmä