Cloud Nothings – Attack on Memory

Carpark Records

Steve Albini antoi Cloud Nothingsille haarukan, veitsen ja tyhjän lautasen.

Ysärinoiserock-fanit, kuinka ruokarukouksenne kuuluukaan? Uusi Bitch Magnet tai Jawbox? Hyviä uutisia: siihen on vastaus Cloud Nothingsin uudella levyllä.

Cloud Nothingsin viime vuoden nimikkolevyyn verratessa on hankala uskoa, että Attack on Memoryn on tehnyt sama yhtye. Levy asetti Cloud Nothingsin modernin powerpopin vahvimpien nimien joukkoon: bändi soitti yhteen erinomaisesti ja tarttuvia melodioita löytyi riittämiin. Ainoana isona miinuksena oli kappaleiden ajoittainen monotonisuus.

Muodonmuutos Attack on Memorylla on kaikin puolin raju. Dylan Baldin johtama bändi, joka on nyt kasvanut oikean yhtyeen mittoihin, löytää itsestään aivan uuden puolen, joka on paljon uhkaavampi, meluisampi ja helvetin paljon kovaäänisempi kuin aiempi tuotanto olisi ikinä voinut antaa olettaa.

Suurissa muutoksissa on aina riskinsä, mutta onnistuessaan tuloksena on usein merkittävä edistysaskel. Attack on Memoryn kaltainen lopputulos oikeuttaa uhkapelin täysin. Äänipuolen hoitaa yksi alan messiaista, Steve Albini. Baldin lauluääni on rosoisempi, täynnä itsevarmuutta ja bändin soitto entistäkin tiukempaa. Jo edellä mainitut seikat olisivat huomattavia muutoksia, mutta kun tarttuvat melodiatkin on uhkarohkeasti jätetty vähemmälle eivätkä kappaleet ole alle kolmen minuutin yksinkertaisia pikapyrähdyksiä, on riskinä fanikannan menettäminen. Panokset ovat siis suuret.

Alle puolessa minuutissa avausraita No Future No Past voi saada vanhat fanit nyrpistelemään nenäänsä. Kuitenkin Albinin muiden tuotosten (erityisesti 1990-luvun alkupuoliskon aikaisten) fanit herännevät kuuntelemaan, kuinka tuottajan kuiva ja betonikellarin suuntaviittaa hypistelevä soundi terävöittää materiaalia. Albinin tuntien soundi toimii yksinkertaisuuden periaatteella: mitään kaunistelua ei ole odotettavissa, ja kitarat muistuttavat haarukan ja veitsen liittoa lautasta vastaan. Tuotanto tarjoaa myös tärkeän vakauden – yhtyeen laajentaessa ilmaisuaan taustalta löytyy ankkuroiva tekijä.

Pelkkä uudenlainen äänimaailma ja tyylin päivittäminen ei tietenkään olisi mitään ilman hyviä kappaleita. Niitä Attack on Memory tarjoaa runsaasti, eikä levyllä ole täytebiisejä. Häikäisevä kohokohta, yhdeksään minuuttiin venyvä Wasted Days, suuntaa krautrockmelun valtatielle ja karkaa siellä kahdesti ekstaattiseen noisehelvettiin. Raivoava instrumentaali Separation on myös aivan uusi suunta yhtyeelle, mutta jää kolmeen minuutin pituuteen – silti moinen revittely on jo itsessään tarpeeksi iso yllätys. Stay Useless ja Cut You muistuttavat koukkuineen vanhempaa tuotantoa, mutta Albinin käsitteleminä ne ovat piikikkäämpiä ja kaulavaltimon sisällöstä kiinnostuneempia. Joskus hiekkapaperin käyttäminen kasvopyyhkeenä tekee hyvää.

Cloud Nothings on kehittynyt alle vuodessa uskomattoman paljon: Attack on Memory on paljon rohkeampi ja persoonallisempi levy kuin yhtyeeltä olisi voinut odottaa. Se on yksinkertaisesti loistava, eikä jää missään vaiheessa pelkäksi esikuvien imitoinniksi.

Vaikutteet ovat ilmiselviä – tuottajan parikymmentä vuotta vanhemmat teokset lienevät monella ulkomuistissa – mutta samoista elementeistä ei ole pitkään aikaan tehty näin hyvää levyä.

89 Pilviolemattomuuksien ravintolan vain hieman yli puolituntinen Attack on Memory -annos muistuttaa mainiota porsaankyljystä tai hyvin marinoitua kiinteää tofua. Turha silava on trimmattu tarkasti pois ja jäljellä on vain maukkautta. Nyt on päivällisaika ja levylautasella vuoden ensimmäinen todella positiivinen yllätys.

Youtube-videoupotus, klikkaa nähdäksesi!