Näihin yhtyeisiin ja artisteihin Nuorgam panee toivonsa. Nouse, Suomen nuoriso!
The Guardiania ja Pitchforkia myöten löyhytetty helsinkiläisyhtye on “musiikkia, jonka tahdissa”.
Kaikki bändit Nuorgamin Kaikki huomisen bändit -sarjasta, jotka Spotify pystyy handlaamaan!
Herkän ja rennon boogie-svengin mestarit eivät piittaa sateesta.
The Hearing ei ole yhden naisen Pintandwefall ja hyvä niin.
Freestyle-taidoillaan rapin SM-kisat viime vuonna voittanut Gettomasa tekee nyt debyyttilevyään.
Mushmouthed Talk ja paluu rokkimusiikin perusasioihin ja mitä näitä nyt on.
Risto Juhani pysyi debyyttinsä jälkeen kuusi vuotta piilossa. Nyt hän teki yhden vuoden parhaista lauluntekijälevyistä.
Nuorgam esittelee huomisenbändin, jonka historia on syvällä eilisenbändeissä, ja tarjoaa ennakkokuuntelun tulevasta albumista.
Hopeajärvessä on aivan liikaa koukkuja ja tarttumapintaa, jotta bändin voisi antaa hukkua undergroundiin.
Kuudes silmä pitää 6. päivästä, kuudennesta käskystä ja kuudennesta raskausviikosta.
Panssarijunaa potuttavat neohipsterismisyytökset.
Oudolta, päättömältä ja vittumaiselta kuulostava Atom Mouth Gimlies ei keksi nimelleen mitään järkevää syytä.
Espoo-rapin uusi toivo Kostaja myöntää omistavansa Cheekin levyn, mutta kieltäytyy näyttämästä sitä kenellekään. Straight Outta Olari!
On lohduttavaa nähdä, että tässä mumfordandsonsien syövyttämässä maailmassa joku onnistuu tekemään hissuttelematonta rämistelykantria, jonka luomusävyt ovat aitoa multaa ja ruostetta.
The Vultones on suomalaisen retrorockin Usual Suspects.
Kun Sur-rurista otetaan pois kirjaimet ja yhtä vaille kaikki jäsenet, tässä on lopputulos.
CC33:n elokuvallisessa instrumentaalimusiikissa kuuluu kaikuja niin postrockista kuin chillwavestakin. Sen vuoksi yhtyeen valmiilta, mutta julkaisemattomalta debyyttialbumilta voi odottaa mitä tahansa.
Tiiu Helinän musiikki sijoittuu henkisessä levyhyllyssä kansanlaulujen arkistolevytysten ja glitch-electronican väliin.
Loppuvuosi 2012. Joku hikinen luola. Tupaten täynnä. Tunnelma vanhatestamentillisen hurmoksellinen. ”Modarit” lavalla. Kaikki tahtoo kasetit ja vinyylit. Kehutaan kilpaa, innostutaan yhdessä. Onhan tää nyt ihan parasta.
Sin Cos Tan kirvoittanee runollisia adjektiivipurskahduksia musiikin ajattomuudesta ja ylevää kaunopuhetta synteettisen ja tunteikkuuden taitavasta yhdistelemisestä.
