Flow 2013: puitteet kunnossa.
Varmuudella voitaneen sanoa, että Flow on ollut koko kymmenevuotisen taipaleensa ajan kaupungin tyylitajuisin festivaali. Niin hyvässä kuin kenties pahassakin.
Flow’n tekijät ovat aina osanneet panostaa yksityiskohtiin. Oli kyse sitten sisustuksesta, graafisesta ilmeestä tai murkinasta, tarjolla on ollut sitä parempaa laatua. Ja usein kalliimpaa.
Flow’hun on jo pitkään oleellisesti liittynyt myös runsas oheisohjelmisto. Festari on kokonaiselämys, joka iskee joka aistiin. Nuorgam pläräsi läpi festivaaliohjelman sivupolut ja tarjoaa pikakatsauksen siihen, mitä kaikkea Flow’ssa voikaan nähdä ja kuulla, maistaa, haistaa ja tuntea.
Musiikin ja ystävien takia sinne festivaaleille tietysti mennään. Mutta onhan siinä sivussa hauska myös nauttia hyvästä ruuasta. Ihmetellä muotoilua, taidetta ja arkkitehtuuria. Ja tarkistaa, että miltä ne paljon puhutut ja parjatut hipsterit näyttävät tänä vuonna.
Elokuvat
Myös Rodriguez nähdään Flow’ssa – valkokankaalla.
Mikäli festivaalihumun keskellä iskee tunne, että haluat paeta pariksi tunniksi pimeään tilaan ja hukata itsesi elokuvaan, tarjoaa Flow joka päivä kiinnostavia vaihtoehtoja.
Perjantaina tutustutaan Uprising: Hip Hop & The LA Riots -dokumentissa Los Angelesin 20 vuoden takaisiin levottomuuksiin, joissa kuoli 53 ihmistä. Näkökulmana toimii räpmusiikki. Mukana Snoop Dogg ja monta muuta LA-legendaa.
Lauantaina nähdää festareiden kenties kiinnostavin elokuva, Oscar-palkittu dokumentti Searching for Sugarman. Elokuva seuraa kahden fanin yritystä selvittää mitä tapahtui salaperäisesti kadonneelle muusikko Sixto Rodriguezille.
Ja lopuksi sunnuntaina Last Shop Standing pohtii, mikä on levykauppojen merkitys ja tulevaisuus.
Kuvataide
Ruotsalainen graffitilegenda Ikaroz tuo näyttelynsä festivaalille.
Flow on jo useamman vuoden ajan esitellyt tapahtuman puitteissa myös kuvataiteilijan tai pari.
Takavuosina on muun muassa katseltu Suomen johtaviin valokuvataitelijoihin lukeutuvan Ola Kolehmaisen töitä. Usein painopiste on kuitenkin ollut nuoremmissa tekijöissä, joista monet ovat sittemmin ponnistaneet suureenkin maineeseen. Esimerkiksi Flow’n viime vuoden taiteilija Tuomas Aleksander Laitinen palkittiin keväällä Suomen Taideakatemian suurella palkinnolla.
Tänä vuonna festivaalin kuvataidetarjonta keskityy katutaiteeseen. Ja miksipä ei, onhan Suvilahden ympäristö tuttu myös graffitiseinistään. Vuoden taiteilija on Otto Maja, joka tunnetaan suomalaisen katutaiteen pioneerina. Yhdessä islantilaisen Mintin kanssa toteutetulla teoksella pitäisi olla mittaa 168 neliömetriä.
Suvilahden Make Your Mark -galleriassa voi puolestaan tutustua naapurimaan graffitilegendaan, ruotsalaiseen Ikaroziin. Kaupunkikuvan parissa operoi myös The Hate Destoyer, berliiniläismummo Irmela Mensah-Schramm, jonka pyrkimys on tuhota jokainen löytämänsä vihapuheelta haiseva tarra, graffiti tai juliste.
Arkkitehtuuri
Balloon 360 -lavalla nautitaan intiimeistä festariolosuhteista.
Suvilahti sinänsä on häkellyttävän hieno ympäristö, jossa pelkillä värivaloilla on loihdittu taianomaisia tunnelmia. Ympäristöä on festivaalien kunniaksi täydennetty arkkitehtien suunnittelemilla rakenteilla.
Emmi Juulia Keskisarjan ja Pekka Tynkkysen telttarakennus, Citizen Paviljonki muuttuu Flow’n ajaksi kokki Sami Tallbergin vetämäksi Nomad Kitchen -ravintolaksi.
Festarin shamppanjabaarin puolestaan on kierrätysmateriaaleista suunnitellut arkkitehti Juhana Heikkonen.
Kiinnostavin tilapäisen arkkitehtuurin kohde festarialueella kuitenkin lienee Balloon 360° Stage. Pallura debytoi viime vuonna kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun tuloksena. Tällä kertaa tunnelmaa täydentävät valokuvaaja Philip Lászlón printtikankaat.
Muoti
Tämänvuotisessa Flow’ssa ollaan niin designia, niin designia.
Festivaalimuoti on kysymys, joka herättää vahvoja tunteita puolesta ja vastaan. Usealle Flow’hun tälläytyneet hipsterit ovat punainen vaate. Moni musiikin ystävä saattaa pitää outoon ulkoasuun panostamista pinnallisena poseerailuna.
Silti tyylien kirjo alkaa olla olennainen osa Flow-kokemusta. Ihastuminen ja ärsyyntyminen – melkein kuin itsenäisyyspäivän linnanjuhlien pukukavalkadi. HEL-Looks on joka vuosi kerännyt Flow’sta sivutolkulla täytettä.
Ehkäpä onkin luontevaa, että tänä vuonna Flow saa aivan oman vaatemallistonsa nuoren suomalaisen muodin kärkinimiin kuuluvalta R/H-suunnittelijaduolta. Hanna Riiheläisen ja Emilia Hernesniemen mallistot ovat keränneet nimekkäitä palkintoja ja käyvät kaupauksi ympäri maailmaa.
Miinus-puolena R/H for Flow -mallisto ei tietenkään lähde mukaan ihan sen perinteisen festaripaidan hinnalla. Ja miehille hienoa Piano-kuosia on tarjolla vain lippiksenä.
Ruoka
Ravintola Tori tarjoilee festarivieraille lihaisehkoja pullia.
Toinen Flow-festivaalin ikuisia ihastuttajia ja vihastuttajia on festivaalien ruokatarjonta: laadukasta, hyvää, erilaista – ja melkoisen tyyristä.
Harvalla festivaalilla kuitenkaan on tarjolla sellaista valikoimaa pieniä makumatkoja kuin Flow’ssa: kebab-kojujen sijasta monet kaupungin suosikkiravintoloista muuttavat viikonlopuksi Suvilahteen.
Tori-ravintolan lähes legendaarinen lihapulla-annos jallukermakastikkeella on kulinaarinen trippi niihin päiviin kun Punavuori oli se kaupunginosa, jossa tapahtui.
Tukevista brunsseistaan tuttu Sandro puolestaan lupailee afrikkalaista ruokaa ja “ghettogourmetia mintuntuoksuisessa ilmapiirissä”.
Sushin nälkää voi tyydyttää Umeshun laadukkaaksi kehutulla tarjonnalla. Ravintola lupaa tavaran olevan taatusti tuoretta: alusta loppuun festarialueella valmistettua.
Ja mikäli mikään näistä ei kuulostanut kiinnostavalta, on tarjolla myös vietnamilaista, intialaista, thaikkua, hodareita, gourmet burgereita, burritoja ja vaikka mitä muuta.
Mutta sen kebabin nälän joutuu ennakkomenun perusteella tyydyttämään Kurvin puolella.
Hyvä yritys, mutta…
Tänä vuonna Flow’ssa maistellaan myös erikoisoluita. Valitettavasti bissebaari jäi hieman puoleen tiehen: kukaan tuskin pitää valikoimaan kuuluvia Solia tai Krusoviceä mitenkään uutena tai jännittävänä olutelämyksenä.
Kuten festivaalin sivuilla jo kommentoitiin, olisivat vaikkapa huipputrendikkään, skotlantilaisen Brew Dog -panimon oluet varmastikin sopineet paremmin Flow’n imagoon.
Mutta kyllähän noitakin mieluummin imee kuin sitä iänikuista Heinekeniä. Ensi vuonna sitten paremmin.
