Mainiota lauantai-iltaa rakkaat nuorgamilaiset. On jälleen Levyraadin aika. Viikon kuluessa on maisteltu niin akustista metallia, sähäkkää sähköshokkia kuin diskokelpoista kevytrockiakin. Tuomioita on jaettu ankarin äänenpainoin unohtamatta kuitenkaan kehua niitä jotka kehuja ansaitsevat. Käydäänpä siis pidemmittä puheitta asiaan ja katsotaan mitä sanoo arvovaltainen raatimme.
Mokoma – Sydän paikallaan 2.94 pistettä
Ei maistunut akustinen Mokoma, ei. Niin paljon kuin ideasta ja yrityksestä ropisikin kiitosta, tervehdittiin toteutusta lähinnä Klaus Järvisillä, Juha Tapioilla ja Lauri Tähkillä. Niinpä Annalan joukkion on tyytyminen jumbosijaan ja lasilliseen luomumaitoa. Kun sydän ei pomppaa, se pysyy paikallaan.
Kimmo Kallio – 9
”Erittäin hyvä. Kuulostaa Mokomalta vaikkei Mokomalta kuulostakaan.”
Minna Suhonen – 4
”Heh heh, Mokomahan kuulostaa Juha Tapiolta. Periaatteessa kyllä akustinen tunnelmointi on aina arvostettavampaa kuin roskakorimetallirähinöinti, mutta kyllä tää vaan enemmän naurattaa kuin mitään muuta. Pointsit kuitenkin ideasta.”
Aki Pyykkö – 1
”Musiikkia maailman masentuneimmalle kansalle. Itselleni annan sitkeydestä kymmenen pistettä, jaksoin kuunnella kauheuden loppuun asti.”
Martyn – Viper 3,69 pistettä
Keskiryhmän heikoimmaksi arvioitiin rujon tinkimättömästi sähköhäiriötään tarjoillut Martyn. Segan pelimuistojen herkistämät raatilaiset palkitsivat äänimaailman nostalgiapisteillä, mutta monien mielestä teelmä junnasi kuin ikuiseen latauksen tilaan jäänyt Summer Games. Pirullisimmat jäivät kaipailemaan ylipitkän intron päätteeksi itse biisiä. Mielikuvia ääni poiki yhtä kaikki – se on jo hyvä lähtökohta.
Olli Timonen – 9
”Nyt on selvästi omanlaista ääntä saatu aikaiseksi. Yksinkertaistettua tyyliä, jonka huomaa etenkin rumpupuolen ”olemattomuudella”. Pisteitä ropisee myös retromaisista äänistä, jotka muistuttaa ainkin etäisesti vanhaa pelimusiikkia. Pituudeltaan täydellisen lyhyt.”
Antti Lähde – 5
”Vähän kummallinen videobiisivalinta albumilta, jolta löytyy huomattavasti kiihottavampaakin materiaalia. Enemmän intro kuin biisi ja sellaisena hyvä. Mutta eipä introilla Levyraadissa pitkälle pötkitä.”
Niina Virtanen – 4
”Meniks tässä äsken joku biisi? Luulin että joku alkoi pelata Segaa. En voi väittää sisäistäneeni mitään musiikkia, mutta tuli outo kaipuu lapsuuteen.”
Korallreven – As Young as Yesterday 3.81 pistettä
Huipputasaisen keskiryhmän keskimmäiseksi pinnisteli Korallreven. Koralliriutan väriloistoa hellyttävillä heliumoravilla höystänyt kappale herätti mielipiteitä suuntaan ja toiseen, mutta jäi niukin naukin pakkasen puolelle. As old as yesterday, dead by tomorrow?
Jukka Niittymaa – 8
”Shogazea rumpukoneella ja pikkuorava-stemmoilla. On sitä paskempiakin viritelmiä tullut kuunneltua. Me like.”
Jan Markus Salminen – 5
”Kuin Magenta Skycode pahana krapulapäivänä, jolloin luovuus ja kunnianhimo ovat jumissa.”
Tanja Oksa – 2
”Olihan taas tyhjänpäiväinen tekele. Biisi olisi voinut kestää reilun minuutin yli viiden minuutin sijaan; loput neljä minuuttia oli lähes pelkkää toistoa ensimmäisestä minuutista. Pikkuoravat ja ”haaaaaa-aaaa”-huokailut ärsytti, Victoria Bergsmanin ääni oli oikeastaan ainoa positiivinen juttu koko hommassa. Siitä pisteet.”
Maverick Sabre – I Need 3.88 pistettä
Ääni. Laulutyyli. Mutta oliko tässä muutakin? Ei ollut pehmeästä soulistakaan kriittisen raadin sulattajaksi, mutta tasaisessa kilvassa heikohkokin pistekeskiarvo lohkaisi komean kakkossijan. ”Olisihan tämän tahdissa voinut tanssimaan lähteä”, ”vaikka komppi olikin vähän laiska”.
Jaako Tikari III – 8
”Uusi, freesi ja uniikki ääni. Säkeistö on aika kingi hookki, hyvä tuotantotiimi taustalla. Hittiainesta.”
Niko Laaksonen – 5
”Tyylilajilleen ehkä liiankin uskollinen. Riskitön. Vähän särmää olisi kaivannut biisiin. Ei kuitenkaan huono. Olihan äijällä oma äänensä, muttei ihan kuitenkaan aiheuttanut väristyksiä.”
Valtteri Vääri – 2
”Raivostuttava laulutyyli. En jaksanut keskittyä edes biisiin.”
Snow Patrol – Called Out in the Dark 6 pistettä
Kuudennen kierroksen voittajaksi selvisi Snow Patrol, joka noudatti tuttua menestyksen kaavaa: tärkeintä ei ole saada ihmisiä innostumaan päättömästi, vaan ärsyttää mahdollisimman harvaa. ”Ihan kivaksi” monessa arviossa määritelty kappale keräsi eniten Pirkkoja, ja mahtuipa mukaan kierroksen ainoa kymppikin. Onnittelut siis Bangoriin – olette voittonne ansainneet!
Jukka Niittymaa – 10
”Vittu joo! Mä ihan liikutuin! Ensimmäinen oikeasti hyvä kappale ja video NRGM-levyraadin historiassa. Biisi ei ole ihan jackpot, mutta tarpeeksi lähellä jotta voin antaa 10 pistettä ja papukaijamerkki videolle!”
Jan Markus Salminen – 8
”Vaikkei tässä ole mitään kovin uutta tai erikoista, kappale rullaa hienosti ja siinä on riittävästi pieniä koukkuja, jotta se pysyy kiinnostavana loppuun asti. Haikeanoptimistinen tunnelma on vetoava.”
Lauri Rikkonen – 5
”No joo, ei innosta, muttei ärsytäkään (vielä). Radiosta kuullessani voisin luulla kertsiä hyväksi Hurtsiksi. En usko biisiä kovin kuuntelukestäväksi.”
Siinäpä se. Maanantaina ruodittavaksi pärähtääkin sellainen paketti, että sitä kannattaa väijyä aamusta asti. Sitä ennen toivotamme voimat palauttavaa sunnuntaita ja kaikkeinarmollisinta nuhteetonta elämää. Ti-dii-ti-dii-ti-ditti-di…