Loney Dear – Hall Music
Polyvinyl
58 Emil Svänängen on lahjakas muusikko, jolla on Ääni, mutta rajallinen määrä tyylitajua. Kolmannella laajemmin julkaistulla Loney Dear -albumilla tämä falsetissa viihtyvä folkhipsuttelija tasapainottelee tuttuun tapaan vaikuttavuuden ja raivostuttavuuden raja-aidalla. Blues himmailee häikäilevästi slowcoren mestariyhtyeen Low’n hengessä ja on valmista kauraa mille tahansa soundtrackille. Massiivisen kirkkourun säestämä Largo ja Owen Pallettin ja Steve Reichin minimalismista ammentava Durmoll loksauttavat suun auki. Mutta: noin puolet Hall Musicista on yhtä laimeaa tavaraa kuin albumin nimikin. Esimerkiksi Calm Down on periaatteessa hieno ja hittipotentiaalia huokuva kappale, mutta jo kolmannella kuuntelukerralla se saa raivon partaalle hiirulaismaisessa nynnyilyssään. (Antti Lähde)
Pushy Parents – Secret Secret EP
Elefant
74 Pushy Parents on ruotsalainen studioprojekti, johon kuuluu muun muassa Sally Shapirolle ja Anna Ternheimille kappaleita säveltäneitä tekijämiehiä. ”Bändi” kuulostaa esikois-ep:llään hyvin vahvasti vuodelta 2004, jolloin The Go! Team julkaisi sateenkaaren väreissä räiskyvän esikoisalbuminsa Thunder, Lightning, Striken ja Johnny Boy naittoi The Smithsin northern souliin vuoden hurmaavimmalla ja hengästyttävimmin nimetyllä singlellä You are the Generation That Bought More Shoes and You Get What You Deserve. Neljän biisin kattaus on vakuuttava näyte porukan biisintekotaidoista (nimikappaleen melankolisen tarttuva kertosäe ja Hold Me Tight Or Let Me Go kokonaisuudessaan), mutta soundiltaan EP on niin yksiulotteinen ja jo valmiiksi vanhentunut, että ajatus albumillisesta Pushy Parents -musiikkia lähinnä puistattaa. (Antti Lähde)
Bill Ryder-Jones – If…
Domino
86 Kun olin lapsi, sanoin hillosipuleita “upiioiksi”. Vanhemmiltani vei hetken ennen kuin he ymmärsivät minua. Minulta vei sen sijaan vain noin nanosekunnin ennen kuin ymmärsin, mitä puolisoni tarkoitti pyytäessään, että laittaisin taas “sen mielikuvitusmusiikkilevyn soimaan”. Bill Ryder-Jones on The Coralin entinen kitaristi, joka jätti liverpoolilaisyhtyeen kolme vuotta sitten – vain 25-vuotiaana, mutta jo viisi brittilistan top 10 -albumia vyöllään. Soolourallaan Ryder-Jones on vaihtanut merseypopin instrumentaaliseen ilmaisuun. Kolmea soundtrack-projektia seuraa esikoisalbumi If, tuo edellä mainittu “mielikuvitusmusiikkilevy”, jonka tiedote kertoo olevan musiikillinen sovitus Italo Calvinon romaanista Jos talviyönä matkamies (Se una notte d’inverno un viaggiatore, 1979). Albumi on yksi evokatiivisimmista aikoihin; sen kamarimusiikilliset sävyt loihtivat kuulijan mieleen kuvia milloin Sherlock Holmesista Lontoon pimeimmillä kujilla, milloin erämään paahteessa piipputupakkaa jäystävistä lännenmiehistä. Ja mikä parasta, missään vaiheessa Ryder-Jones ei ota itseään liian vakavasti ja sorru monien score-säveltäjien helmasyntiin, vaivaannuttavaan mahtipontisuuteen. (Antti Lähde)