Grooms – Prom
Kanine
59 Newyorkilainen kitararockbändi särisee ja hurisee katse visusti 1990-luvulla. Rejoicer-esikoisalbumin (2009) seuraaja on kaukana omaperäisestä, mutta erottuu parhaina hetkinään massasta miellyttävän kaoottisella ja hyvällä tavalla huolimattomalla yleisilmeellään. Spot the influence -leikki sujuu Promin tahdissa kuin tanssi. Aina bändi ei kuitenkaan onnistu suodattamaan vaikutteitaan kovin onnistuneesti: aggressiivisen matikkarockin alkeita kertaava Imagining the Bodies ei pärjää kotimaiselle Sergiolle edes vähää alusta ja basisti Emily Ambruson laulama C86-pastissi Sharing on täyttä roskaa. Parhaimmillaan – Into the Armsin rentoillessa varttuneen Sonic Youthin malliin tai Skating With Girlin pöristessä Wooden Shjipsin monotonista krautpsykedeliaa – levy on sentään ihan kiva. (Antti Lähde)
Fionn Regan – 100 Acres of Sycamore
Heavenly
71 Fionn Regan palaa kolmannella albumillaan ydinosaamisensa pariin. Viimevuotisen The Shadow of an Empire -albumin väkinäinen kitararock on saanut väistyä irlantilaisartistin uran alkuvaiheilta tutun kohteliaan, James Yorkston -tyyppisen kamarifolksoundin tieltä. Noin puolet 100 Acres of Sycamoresta on sisäsiistiä, muodollisesti pätevää ja herttaisen mitäänsanomatonta herkistelyä. Parhaimmillaan – eli noin viidellä kappaleella – Regan kuitenkin paljastaa kyntensä ja perustelee vihdoin kohdalleen osuneet Dylan-vertaukset ja lukemattomat neljän tähden levyarviot. Rohkeaksi vaikerrukseksi paisuva Vodka Sorrow ja hersyvä Sow Mare Bitch Vixen (”Sow mare bitch vixen / I’ve always had a thing for dangerous women”) paljastavat Reganista pistävän kyynikon, sydämelliset For a Nightingale ja North Star Lover puolestaan parantumattoman romantikon. Hetkittäin – mutta vain hetkittäin – 100 Acres of Sycamorella yhdistyvätkin niinkin erilaisten artistien kuin Josh T. Pearsonin ja Ron Sexsmithin parhaat puolet. (Antti Lähde)
Mathieu Santos – Massachusetts 2010
Barsuk
78 ”Yhdysvaltalaisen Ra Ra Riot -indierockyhtyeen basistin ensimmäinen sooloalbumi” – koukuttavampiakin mainoslauseita on kuultu. Massachusetts 2010 on kuitenkin odottamaton herkku; iloinen, rytmikäs ja vapautunut albumi, jonka luonnosmaiset, mutta oivaltavasti sovitetut kappaleet huokuvat kaikesta tavoiteasettelusta vapaata luomisen riemua. Levyn avausraita I Can Hear the Trains Coming ja sitä seuraava nimikappale paljastavat pomputtelevine bassomelodioineen ja kaiutettuine lauluineen Santosin ilmeisimmiksi esikuviksi Beach Boysin ja Panda Bearin. Tarttuvat Wait to Get Up ja I Said So viittaavat puolestaan Vampire Weekendin Brooklyn-afropopin suuntaan. Instrumentaaleitakin mahtuu joukkoon muutama, ja niissä huokuu The High Llamasin ja Stereolabin seikkailunhaluisen laboratoriopopin henki. (Antti Lähde)
Säkert! – På engelska
Razzia
68 Tähän asti jako on ollut selvä: Hello Saferide on ollut Anna Norlinin englanninkielinen projekti, Säkert! ruotsinkielinen. Kun Norlin nyt julkaisee Säkertin kappaleita englanniksi käännettynä, hämärtyy raja. Vaikka Säkertillä on kielestä riippumaton musiikillinen identiteetti ja vaikka kappaleiden soitinnukset ovat identtisiä alkuperäisten kanssa, ohjaa esityskieli yleistunnelmaa kohti yliopistoradioiden valtavirtaa. Käännösten myötä kappaleista katoaa ripaus intiimiyttä ja omakohtaista kerronnallisuutta. Norlin on onneksi kieleen katsomatta persoonallinen ja näkemyksellinen taiteilija, jonka tulkinta istuu musiikin pintaan saumattomasti kummallakin kielellä. Niinpä päähuomion vievät pehmeästi liplattavat sovitukset, iholle pyrkivä laulu ja kaihoa tihkuva sävelkynä. Tiheäsyisen Facit-albumin (2010) rinnalle amerikansiskoa ei kannata hankkia, mutta eräänlaiseksi käyntikortiksi På engelska sopii erinomaisesti. Tämän tiedostaa Norlinkin ‒ saatekirjeessä hän huomauttaa, että ne jotka ruotsia ymmärtävät, kuunnelkoon Säkertinsäkin ruotsiksi. Anteeksi hänen ei tarvitse kuitenkaan pyytää. (Hannu Linkola)
Tinariwen – Tassili
V2
80Vaikka Uncut valitsi Tinariwenin edellisen Imidiwan-albumin vuoden 2009 parhaaksi, kovin moni popdiggari tuskin lotkauttaisi korvaansa tuaregi-kollektiivin uutuudelle ilman Tunde Adebimpen läsnäoloa. TV on the Radion laulaja esiintyy kolmella Tassilin kappaleella, joista etenkin Tenere Taqqim Tossam tuo newyorkilaisbändin kokeilevaa indiesoundia berberien perinnemusiikkiin. Akustiset kielisoittimet sekä taivaalliset lauluharmoniat luovat öisen aavikkoleirin hämyistä tunnelmaa suomalaiseen alkusyksyn iltaan, mikä toimii erinomaisesti. Muun muassa Roskildessa ja Glastonburyssä esiintyneen malilaisryhmän musisointiin on helppo uppoutua, vaikkei muuten afrikkalaista musiikkia kovin usein soittimessa pyörittäisikään – sen verran lähellä kantri- ja bluesperinnettä liikutaan esimerkiksi kappaleissa Walla Illa, Tamiditin Tan Ufrawan ja Tenidagh Hegh Djeredjere. Suosittelen ehdottomasti. (Markus Hilden)