Matmos – Ganzfeld EP

Kokeellisen teknon veteraanit telepatian kentällä.

Ganzfeld on saksaa ja tarkoittaa ”koko kenttää”. Sillä viitataan 1930-luvulla käyttöön otettuun parapsykologiseen tutkimusmenetelmään, jolla tutkitaan telepatiaa. Kokeen kulku on yleensä seuraavanlainen. Vastaanottaja asettuu tuoliin. Hänen korvilleen asetetaan kuulokkeet, joista kuuluu aluksi rentouttavia suggestioita ja tämän jälkeen tasaista valkoista kohinaa. Koehenkilön silmät peitetään esimerkiksi pingispallon puolikkailla ja yksinäistä hämärää huonetta valaisee ainoastaan punainen valo.

Tällaisen aistideprivaation tarkoituksena on saada tehokkaammin esille heikotkin telepaattiset ärsykkeet, joita muualla oleskeleva koehenkilö lähettää. Suggestioiden sekä aistideprivaation myötä vastaanottaja vaipuu omiin ajatuksiinsa, joista hänen tulee kertoa ääneen. Kertomukset kokemuksista nauhoitetaan. Toisaalla sijaitseva lähettäjä keskittyy samanaikaisesti satunnaisesti valittuun kuvaan.

Lähettämisen loputtua vastaanottajalle esitetään neljä kuvaa. Häntä pyydetään arvioimaan kuinka hyvin kukin kuva vastaa aistideprivaation aikaisia kokemuksia. Luonnollisestikaan hänelle ei kerrota, mikä kuvista on oikea. Jos vastaanottaja kertoo oikean kuvan vastaavan parhaiten hänen kokemuksiaan, kyseessä on ”osuma”. Kun valinnanmahdollisuuksia on neljä, sattuman perusteella olisi odotettavissa, että joka neljäs vastaus olisi osuma. Jos osumien lukumäärä ylittää sattumalta oletetun määrän, katsotaan tutkimustulosten tukevan telepatian olemassaoloa.

Matmos on San Franciscossa perustettu kokeellinen elektro-duo, jonka tuorein ääniräiskäle Ganzfeld EP on julkaistu muun muassa Mouse On Marsin, Trans Amin ja Tortoisen ystäville tutulla levymerkillä Thrill Jockey. Suurelle yleisölle Matmos lienee tunnetuin yhteistyöstään Björkin kanssa sekä vuoden 2001 levystään A Chance To Cut Is A Chance To Cure, jolle duo virkkaili kokeellista teknoaan leikkaussalin äänistä.

Tällä uudella EP:llä kaksikon Martin Schmidt ja Drew Daniel työskentelymetodi on ollut vähintäänkin yhtä epäortodoksinen; kaksi levyn raidoista on koostettu jamppojen itsensä yli neljän vuoden aikana rekonstruoimista Ganzfeld-sessioista, joiden aikana koehenkilöille telepaattisesti yritettiin iskostaa mieleen Matmosin tulevan The Marriage of True Minds -albumin teemoja. Kolme biisiä tarjoileva Ganzfeld-EP on vain pientä esimakua tuolta tulevalta konseptijärkäleeltä, jonka peruskivi nämä koehenkilöiden reaktioista kudotut äänimaisemat ovat.

Avausraita Very Large Green Triangles hyökkää eetteriin elektronisella kebab-kompilla, ja mantramainen ”laulu” täydentää viehkosti jonkinlaisen rituaalimusiikin tunnelmaa. Biisin vokaaliraita on editoitu erään koehenkilön, Ed Schraderin vapaamuotoisista vokaali-improvisaatioista – täydellinen transkriptio tästä psykedeelisestä irrottelusta löytyy levyn kansivihkosta. Kuoro-ja orkesterisämplet luovat melkeinpä kauhuleffamaista fjongaa biisiin.

Isot Vihreät Kolmiot kaiketi liittyivät näihin alkuperäisiin telepaattisiin kokeisiin, jotka Schmidt ja Daniel ovat näissä sessioissaan vieneet tyystin toisenlaiseen kontekstiin (tosin keskitysleireillä vihreällä kolmiolla merkittiin ammattirikollinen, ja toisinaan Matmosin auditiiviset kokeilut ovat olleet lähestulkoon musiikin rikollista pahoinpitelyä).

Myös kakkosraita You (Rrose Mix) jatkaa hypnoottisen usvaisissa ja minimalistisissa teknotunnelmissa. Jos levyn avaava jumittelu sopisi täydellisesti pakanallisten uhrimenojen suggestiiviseksi ääniraidaksi, niin tämä seuraava raita olisi puolestaan omiaan hylättyihin varastorakennuksiin hiilihapposumussa sukeltamiseen; Monotonista ja juuri siksi niin tenhoavaa – kunhan itse vain on juuri oikeanlaisessa mielentilassa, kiireetön ja mieluiten luurit korvilla: zen-musiikkia parhaimillaan. Biisin Matmos-tavaramerkin paikan täyttää bassline, joka on soitettu kuminauhalla!

Sisäavaruudessa kuviokelluminen loppuukin sitten lyhyeen kun levyn päättävä kakofonisesti rakentuva äänikollaasi Just Waves alkaa soljua eetteriin. Vaikutelma on hieman samanlainen kuin kuuntelija olisi väkijoukossa jonkinlaisen psykoaktiivisen huumausaineen vaikutuksen alaisena: ympäröivien ihmisten äänet kerrostuvat päällekkäin muodostaen oman kaleidoskooppimaisen kudelman, jossa sanat törmäilevät kaoottisesti toisiinsa. Pakostakin heti ensimmäisenä tulee mieleen Björkin ”a cappella”-albumi Medulla. Matmos on kuitenkin vääntänyt taidekertoimia hieman isommalle, ja vaikka biisin idea (Ganzfeld-metodi) onkin ajatuksen tasolla ihan hauska, ei tästä kerroksia kovin moneen kuuntelukertaan löydy. Pitchfork antanee täydet pisteet ja punaviinisuositukset…

EP on rakenteeltaan hieman kummallinen. Ensimmäiset kaksi raitaa ovat hypnoottisia teknojumituksia ja päätösraita sitten jotain käsitetaidetta. Edellisestä levystä on vierähtänyt jo reilusti aikaa, joten tämä julkaisu lienee perusteltu esimakuna tulevalta täyspitkältä – ilmoitusluontoinen pikkujulkaisu. Hieman ristiriitaisin fiiliksin jään odottelemaan tuota pääteosta.

Matmos-henkisen kokeellisuuden oivallisesti popularisoinut Björk on hurahtanut viimeisimmällään levyllä pahasti tekotaiteellisuuden hetteikköön kunnon biisien kustannuksella. Matmosin tapauksessa minkäänlaisia myönnytyksiä mainstreamin suuntaan nyt on turha edes olettaa, mutta toivoa sopisi, etteivät Schmidt ja Daniel aivan tyystin upota käsiään ”taiteeseen”…

…ja jotta levyn ostanut audiofiili saavuttaisi autenttisen Ganzfeld-kokemuksen, Thrill Jockey julkaisee levystä myös rajoitetun erikoispainoksen, jonka mukana tulee Incase-kuulokkeet ja ”pingispallo”-kakkulat.

85 Ehkä levyn viimeiset, diipimmät kerrokset vaatisivatkin avautuakseen jonkinasteista aistien deprivaatiota? Teknommat raidat toimivat kyllä mainiosti.