Arviot

Julia Holterin musiikki ei ole niille, jotka haluavat heti taikatempun nähtyään tietää, miten se tehdään, kirjoittaa Tapio Reinekoski.

Unipopparit aaveiden vainoamina.

Kanadalaisyhtye paljastaa valttikorttinsa niin avokätisesti, että meinaa pudottaa ne.

Arvioituna Geographerin, Cate Le Bonin, The Cranberriesin, Kaiser Chiefsin ja Terry Maltsin uudet albumit.

Olavi Uusivirran viides levy on Kallion ilmaisutaidon lukion abitalven vuosikertomus toisessa kädessä ja ensimmäisen tyttöystävän valokuva toisessa kirjoitettua nuoruusfantasiaa, väittää Niko Peltonen.

Mies, joka soittaa mitä vain, päättää vaihteeksi keskittyä itseensä. Jälki on komeaa.

Mestari palaa isolla kädellä ja poliittisempana kuin aikoihin. Kynä vain taisi jäädä teroittamatta.

Keuhkot jatkaa kompromissitonta ja vaikeasti sulavaa linjaansa. Niin pitääkin.

Pop. 1280 yrittää kirjoittaa suurta amerikkalaista roskaromaania. Tämän yhtyeen keikkayleisön kohdalla väestölaskennassa on mennyt jotain pahasti pieleen.

Arvioituna Die Antwoordin, Earthin, Beth Jeans Houghtonin, Imperial Teenin, My Best Fiendin, Shearwaterin, Van Halenin ja Kristofer Åströmin uudet albumit sekä Goldfrappin kokoelma.

Täysille hirtetty volyymi on enää vain tehokeino Sleigh Bellsille, ja sen pohjana on vihdoinkin oikeita kappaleita.

Eli kirjoitus siitä, kuinka vanha ystävä oli vähällä pettää, mutta aiheuttikin vain väärinkäsityksen.