Jyväskyläläisyhtye soittaa omaleimaista musiikkia, joka ei kirjavista vaikutteistaan huolimatta kuulosta väkinäiseltä.
Sekakäyttö saattaa johtaa kosketinmelodiaan, joka menee näin: TYN TYN DYDYNTYN DYDYNTYN TYN TYN TYY TYY TYN TYN DYDYNTYN DYDYNTYN TYN TYN TYY TYY…
Propagandhi ei ole kadottanut kunnianhimoaan saati biisinkirjoitustaitojaan, fanipoika Tero Uuttana iloitsee.
Kesken panemisen itkevä mies ei ole cool, tietää Tero Uuttana.
Vain Deep Turtlella on kyky tehdä jazzpunkista poppia, Tero Uuttana kirjoittaa.
Konekiväärisarjojen lailla hakkaavilla rummuilla käynnistyvät 50-sekuntinen on modernin hardcoren huipentuma, Tero Uuttana kirjoittaa.
”Al Jourgensen on aina ollut tuottoisa kaveri ja projekteja on riittänyt, mutta nyt tuntuu siltä, että hänen täytyi vain julkaista jotakin Ministryn nimellä, vaikka ideoita ei selkeästikään täyspitkään levyyn riittänyt.”
Rome tarjoaa vapautta ja vastarintaa huokuvaa neofolkkiaan triplalevyllisen verran.