Oskari Onninen kaivaa viimeisestä luukusta teknon Burialin, hautajaislauluja sekä vuoden merkittävimmän albumin.
Italians Do It Betterin perustaja Mike Simonetti pitää vinyylifetisismiä yliarvostettuna – ja kyselee silti raren suomipunkseiskan perään.
Kaikkeen Sparklehorsen musiikkiin on tallentunut selittämättömiä ja paikantamattomia voimia.
Pavementin tekstien ylitulkitseminen paljastaa fiksuimmistakin indienörteistä ummehtuneimmat puolet.
Sin Cos Tan kirvoittanee runollisia adjektiivipurskahduksia musiikin ajattomuudesta ja ylevää kaunopuhetta synteettisen ja tunteikkuuden taitavasta yhdistelemisestä.
Xiu Xiun Jamie Stewart on mies, joka pitää kouluammuskeluita totaalisen yliarvostettuina.
French Disko oli Stereolabille vaalimainos, ohjelmajulistus ja yltiöälykäs tapa kutsua kuulijat barrikadeille.
Vuoden parhaan albumimuotoon puetun maisemamaalauksen uhkaavampi puolisko.
Jos Cocteau Twins oli kuin tiukaksi vedettyä, tummansinistä satiinia, Slowdive oli samaa kangasta leijailemassa vapaana syystuulessa.
Manic Street Preachers tiesi jo varhain, että todelliset palopuheet pidetään stadioneilla kymmenille tuhansille ihmisille.
Neufvoinista tuli Neøv. Samalla Rubik-assosiaatiot katosivat musiikista, mutta lahjakkuus ei minnekään.
City & the Streets on irronnut tietystä kaupungista ja muodostunut itse sellaiseksi.
Muistatko vielä The Rakesin tai The Pigeon Detectivesin? Nyt ainakin muistat. Kokosimme soittolistaksi 2000-lukulaisen indien vilttiketjun.
Sans Parade on jättimäisellä soundilla operoiva bändi, jonka sisäiset ristiriidat kiteytyvät kysymykseen: ”Bon Iver – neroutta vai pölvästiyttä?”
Jens Lekmania harmittaa, ettei hän uskaltautunut juttelemaan Markku Peltolalle.
∞ pyrkii kohti SE-yhtyeen ja Cult of Lunan yhdistävää ideaa ja onnistuu tavoitteessaan vakuuttavasti.
Teemaviikkomme huipentuu itse maestron puheenvuoroon. 1480 merkin mittaisen monologin vuodattanut Cass McCombs – nero vai pölvästi?
Mikään muu yhtye kuin The Magnetic Fields ei voi ilmaista yhtä massiivisia tunnekuohuja yhtä litteräärillä viileydellä, kirjoittaa Oskari Onninen.
Kindness ei pidä kysymys–vastaus-haastatteluista, mutta vastasi silti sellaiseen.
Voiko hauskaa olla ilman viinaa ja vanhaa rockia, kysyy Oskari Onninen?
Nuorgam
