”Transvision Vamp pakkosyötti hattaraa. Ja mikäs oli syödessä, kun kertosäkeet takasivat äärimmäisen sokerihumalan.”
”Teen Age Riotin ja Daydream Nationin avulla Sonic Youth todisti, että rockbändi voi olla yhtä aikaa sekä Ramones että King Crimson.”
”Blunderbuss ei ole huono levy, mutta paikoin sen on lannistavan karikatyyrimäinen.”
”Sweet Heart Sweet Light kuulostaa miellyttävän maanläheiseltä ja paatoksesta riisutulta, vaikka viimeistä tuomiota enteilevän tunnelmoinnin keskellä vaakakupit kallistelevat välillä vaarallisesti.”
Jennifer Herrema onnistui selviämään hengissä 90-luvusta ja hajotti Royal Truxin ajoissa. Ehkä siksi hän on tällä hetkellä coolimpi kuin koskaan.
”Samat fraasit toistetaan loputtomasti – samat aamuöiset puhelinsoitot valomerkin jälkeen, samat miesrakkaiden väliset itkuraivarit. Siinä sivussa epätoivo ja humalassa saadut vammat käyvät käsi kädessä.”
Pop. 1280 yrittää kirjoittaa suurta amerikkalaista roskaromaania. Tämän yhtyeen keikkayleisön kohdalla väestölaskennassa on mennyt jotain pahasti pieleen.
Mitä tavattiin nuottiarkeista sinä vuonna, jona Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maailmankartalle?
1980-luvun musiikkiteollisuuden vihoviimeinen herja ja pisimmälle viety tuote. ”The Ultimate Product”.
Newyorkilaisyhtyeen kakkosalbumin on kuin Rubikin kuutio, joka nakataan virikedeprivaatiossa riutuneelle matikkanörtille.
The Prefab Messiahs uskoi, että ainoa tie poptähdeksi on myydä sielunsa saatanalle. Suppeahko kokoelmalevy todistaa, että kauppoja ei koskaan syntynyt, Joni Kling kirjoittaa.
Essexin EBM-pioneerien reseptiin kuuluivat militaristisen ankarat biitit, kolkot äänimaisemat ja vaikeaselkoiset agendat, jotka naamioitiin sloganismin ja puolifasistisen shokkirekvisiitan taakse.
Ian McCulloch eläytyy siinä määrin kertojan rooliin, että hän todella tuntuu uskovan kohtalokkaan voimaballadinsa vääjäämättömästi etenevään draamankaareen.
Jos keväällä julkaistu Wit’s End kamppaili tummanpuhuvan masentuneisuuden kanssa, pyrkii Humor Risk näyttämään kolikon kirkkaamman puolen.
Vuoden 1983 popklassikot: 1980-luvun alussa populaarimusiikki loi nahkaansa ja innovaatiot paikallistuivat ennen kaikkea isoihin teollisuuskaupunkeihin, kuten Detroitiin.
Kolme kirjettä fanilta idolille, ihmiseltä ihmiselle.
Ääriproletaarit taidepunkkarit jurottavat jälleen hurmaavan kyynisinä. Joni Kling iloitsee.
Vuoden 1982 popklassikot: Myöhäisorientalinen pienoisklassikko, josta tuli brittiduon uran suurin menestys
Vuoden 1982 popklassikot: Annie Lennox oli äärimmäisen androgyyni, seksualisoidusta roolistaan huolimatta etäisenä pysyttelevä popidoli,
Girls on edennyt lähtöpisteensä alituotetusta ilmaisusta vanhan liiton konsteilla pelaavaksi ison soundin rockyhtyeeksi, Joni Kling kirjoittaa.
Nuorgam
