Helmikuu on omistettu vuoden 1997 kuumimmille pophelmille.
Big beat -klassikko kuulostaa humalalta, jossa näkee ja kuulee kaiken muttei pysty liikkumaan.
Unohtakaa teksti, nyt on Matti Kyllöstä bonuksessa!
Sängyn toiselta puolelta silmiin tuijottaa raukeasti samaan aikaan sydämenlyöntejä ja triphoppia matkiva juustofondueen upotettu konerumpukomppi. Koskettimista putoilee maj-sointuja kuin ruotsinlaivan hyttiradiosta neljältä yöllä.
Willard Christopher Smith, Jr., olet ihmeellinen mies. Sinä et ammuskele etkä huorittele. Biiffiä ei ole kuin hovimestari Geoffreyn kanssa.
I Am a Tree on loistokas vaihtoehtopopin, voimapopin ja pseudo-hardrockin yhdistelmä, joka hyötyy hienosti kirkkaammasta soundista ja tarkan iskevästä toteutuksesta.
Hömppäpop voi olla loistavaa ihan hömppänäkin, mutta totaalista neroutta siitä tekee monitahoisuus ja mahdollisuus tulkita kappale usealla eri tavalla.
Vuonna 1997 Gene halusi ystäviä ja sanan. Vuosia myöhemmin se huomasi että ne olivat koko ajan aivan vieressä.
Remix, jonka jokainen isku on pumpattu yhtä teräväksi kuin Bruce Leen oikea suora.
Filosofiaa Dandy Warholisn tapaan: Huumeiden käyttö on ihan jees – mutta on siis vähän noloa jäädä koukkuun. Varsinkin, jos kyseinen päihde ei ole enää muodissa. Herttaista!
Juuso Janhunen sulkee itsensä atk-luokkaan ja antautuu hypertekstien ja matopelin pauloihin.
Nuorgam
