Joulukuu on omistettu vuoden 1995 popklassikoille. Biisi per päivä!
Time Bomb on sen verran loppuun asti tuotettu ja tehokas, ettei siitä voisi jättää mitään pois, Kari Koivistoinen kirjoittaa.
Stupid Girlin lähtiessä soimaan viimeisetkin grungen kahleet valahtavat lattialle, tämä on popmusiikkia korskeimmillaan.
Mariah, tuo unelmien naapurintyttö, on tähtisadetta, julistaa Juuso Janhunen.
Bassokuvio, jota Jani Lehtinen voisi kuunnella maailman tappiin asti.
Vielä 1990-luvun puolivälissä oli mahdollista, että aikuisten ja varsin tavallisten ihmisten muodostama yhtye yltää Englannin sinkkulistan sijalle 18 hakatusta eläkeläisestä kertovalla kappaleella.
Mikä on hyvä tapa käyttää kymmenen dollaria? Robert Pollard tietää.
Jos Kolme seppää alkaisivat yhtäkkiä kesken jouluostosten ruuhkakliimaksin takoa sitä alasintaan, se soundi olisi tässä, Arttu Tolonen väittää.
Dave Wyndorf on myös nero laatimaan pöllyisimmänkin kuulijan laajentuneeseen tajuntaan painuvia iskulauselmia, joita on helppo karjua täysin palkein mukana.
Sekakäyttö saattaa johtaa kosketinmelodiaan, joka menee näin: TYN TYN DYDYNTYN DYDYNTYN TYN TYN TYY TYY TYN TYN DYDYNTYN DYDYNTYN TYN TYN TYY TYY…
Trickyn Public Enemy -”coveriss” hämmentävintä on, kuinka täysin eri alkuperästä kaivetut raaka-aineet reagoivat toistensa kanssa.
Nuorgam
