Maaliskuussa kuuntelimme vuoden 1987 järisyttävimpiä kappaleita. Uusi biisi joka päivä!
Tarina rullaa kuin höyryjuna, löytyy hauskoja yksityiskohtia, värikästä kerrontaa ja eläviä metaforia, eikä persaukisen Rakimin kädessä ole muuta kuin hikeä – eikä taskuissa sitäkään.
2000-luvulla popkulttuurikasvatuksensa saaneille Rick Astley on suuri sankari. Hän on yksi näkyvimmistä internetin vaikutusvallan ikoneista – ja vieläpä ilman omaa panostaan.
Happy Mondaysin tarpeessa heittäytyä 24 tuntia vuorokaudessa jatkuvaan juhlahumuun voi aistia kätkettyä epätoivoa. Arki ei enää ole vaihtoehto, Teemu Kivikangas väittää.
Jääkylmä vesisuihku herättää meistä useimmat kuvitelmistamme, miksei siis Princenkin.
”Samat fraasit toistetaan loputtomasti – samat aamuöiset puhelinsoitot valomerkin jälkeen, samat miesrakkaiden väliset itkuraivarit. Siinä sivussa epätoivo ja humalassa saadut vammat käyvät käsi kädessä.”
Fleetwood Macin paluu pehmoisen aikuisrockin leveälle tielle tuntui Tango in the Nightilla entistä oikeammalta ratkaisulta.
Terence Trent D’Arby oli nuorena lupaava nyrkkeilijä ja voitti lukioikäisenä Golden Glovesin. Hän kuitenkin valitsi musiikin oltuaan Yhdysvaltain armeijan leivissä Saksassa. Kannattiko?
Eli kun painoi nappulaa Roland 303 -bassosynastaan ja aloitti samalla musiikillisen ja juhlinnallisen vallankumouksen.
Selittämätön popklassikko, jossa on omailmeistä, kielirajat ylittävää verkkaista koukuttavuutta.
Peter Garrett halusi antaa kotimaansa alkuperäisväestölle takaisin heidän maansa, kulttuurinsa tai ainakin kunnioituksen. Ja tuli luoneeksi maailman kenties yhteislaulettavimman kertosäkeen.
Sabrinan kuuluisa nännivideo ei kritisoi eikä kyseenalaista, ei satirisoi tai tee naurunalaiseksi.
Nuorgam
