Helmikuussa kuuntelimme vuoden 1986 sykähdyttävimpiä kappaleita. Uusi biisi joka päivä!
No ei sen nyt näin tartte mennä!
Kun kämppäkaveri pöllii margariinirasian eli kuinka häikäilemättämyys kukoisti 1980-luvun puolivälin house-kuvioissa.
Beastie Boysin rymypojat ovat huomaavaisia humalikkoja, Kimmo K. Koskinen arvioi.
Hetki, jolloin Basildonin pojista viimein kasvoi miehiä.
Britannian Gösta Sundqvistin hengenvaarallisen pisteliäs kuvaus velvollisuudentuntoisesta after work -hauskanpidosta pomon ja työkavereiden kanssa.
Eli kuinka Michealin ujo pikkusisko löysi oman äänensä uusien ystäviensä Jimmy Jamin ja Terry Lewisin avulla.
Diskoa ja avantgardea sekoittaneen sellistin tavoitteena oli musiikkivirta, jolla ei ole alkua, keskikohtaa eikä loppua.
”Piru vie. Chris Rean raspiäänellä aromatisoituun pehmorokkiin inkarnoituu miehinen kasvukertomus, aina nuoruuden autotallirokkailuista siihen aikuisiän pukukoodi-konttoriin, jossa saa kuunnella hiljaisella Radio Novaa tai jotain muuta kivaa radiokanavaa.”
Mikä yhdistää jazz-tuottaja Bill Laswellia, tilulilukitaristi Steve Vaita, Miles Davisin luottorumpalia Tony Williamsia sekä japanilaista kokeellisen elektroniikan pioneeria Ryuichi Sakamotoa?
1980-luvun musiikkiteollisuuden vihoviimeinen herja ja pisimmälle viety tuote. ”The Ultimate Product”.
Oman elämänsä Velocity Girl esittelee kappaleen, joka oli liian rock’n’roll ollakseen twee.
