Tammikuussa kuuntelimme vuoden 1985 räjäyttävimpiä kappaleita. Uusi biisi joka päivä!
Paul Westerberg tarjoaa empaattisen olkapään niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
”Paddy McAloon tekee ajatonta popmusiikkia. Hän yhdistää elementtejä ääripäistä ja luo omaa musiikillista maailmaansa, jonka vertaista ei ole”, Marko Virta kirjoittaa.
Samuli Knuuti suorittaa ruumiinavauksen manchesterilaisyhtyeen jälleen yhdelle popklassikolle. Viskeraalisuus mainittu!
Goottinälkäkurjen blues-rykäisyssä sekoittuu kaksi mytologis-historiallista tapahtumaa: Tupelon pikkukaupunkia 1927 kohdannut tuhotulva ja Elvis Presleyn syntymä samassa kaupungissa 1935.
Mark Hollis ja Tim Friese-Greene Paranoidin hengessä.
Justin Sullivanin mestariteos on yhtä kylmä kuin neljältä aamuyöllä ikkunasta avautuva masentava brittiläinen esikaupunkilähiö.
David Loweryn dadaistinen tarina skineistä ja keilahalleista on 300 pisteen arvoinen kaatojen sarja.
Grungen myötä pintaan pulpahtanut ulkopuolisuuden henki elää vahvasti Dinosaur Jr:n musiikissa.
On varmaa, ettei Jan Hammerin Crockett’s Themeä olisi ilman Miami Vicea. Mutta olisiko Miami Viceä ilman tsekkisäveltäjän ikonista musiikkia?
Essexin EBM-pioneerien reseptiin kuuluivat militaristisen ankarat biitit, kolkot äänimaisemat ja vaikeaselkoiset agendat, jotka naamioitiin sloganismin ja puolifasistisen shokkirekvisiitan taakse.
Yhdeksänkymmentäluvulla ei ollut mitään niin viileää kuin Beastie Boys. Bändin ensihittiä kuunnellessa sitä on vaikea uskoa.
Nuorgam
