Mellon Collie and Infinite Sadnessin jälkeen aika tuntui juoksevan entistä nopeammin The Smashing Pumpkinsin kellossa. Nahka oli luotava ja pian.
1979 on kuin parhain ysäriteinielokuva ilman ajan kyynistä ja välinpitämätöntä slackerismiä tai ironian häivää.
Värillisiä karkkirakeita, nuoruuden unelmia, kukkamekkoja, autoretkiä jätskiautolla, enkelinsiipiä, haalistuneita Polaroid-valokuvia. Puhdasta, huumaavaa onnentunnetta annosteltuna suoraan aivokuoreen. Tältähän Today kuulosti.
Elämä voittaa. Psykedeelinen liitokorkeus on saavutettu.