Johnny Cash ei usko Jussi Raittisen varoituksia.

Eurooppalainen country on joskus aika vaikea yhtälö. Country-musiikilla on vankka suosio joillain alueilla, kuten Iso-Britanniassa ja Irlannissa sekä Norjassa, mutta laadulla tai edes kiinnostavuudella ei niillä syntyvää musiikkia ole pilattu.

Paitsi se yksi norjalainen country-biisi, jossa lauletaan siitä miten joku näki elämänsä ensimmäistä kertaa mustan miehen jonkun länsirannikon kylän rautatieaseman raitilla. Se oli kiinnostava.

Suomessa on aina ollut mainittuihin alueisiin verrattuna aika hiljaista country-rintamalla. Kukaan ei ole tullut countrylla suosituksi. Monet jo valmiiksi suositut artistit ovat kylläkin välillä levyttäneet countrya: Kari Tapio, Tapio Rautavaara, Jussi Raittinen, Rauli Badding Somerjoki…

Hank Williamsin, Johnny Cashin ja Willie Nelsonin muodostamasta countryn Isä, Poika ja Pyhä (piipun) Henki -kolminaisuudesta eniten suomennoksia on tehty Johnny Cashin kappaleista. Cashin klassikoiden sanoituksia on lokalisoitu luovasti ja välillä jopa onnistuneesti.

#1 Inkeri Ketola – Tyttö kehräsi (I Walk the Line)

”Näin tyttö ootti aina hartaammin
ja kehräämöstä syntyi tehdaskin
on töissä miestä, naista tuhansin
ja tyttönen, hän kehrää vain.”

Alun perin: Johnny Cash kirjoitti kappaleen rakkauden ja uskollisuuden tunnustuksena tuoreelle puolisolleen. Tarkoitus oli sanoa, että vaikka tien päällä houkutus kolkuttaa jatkuvasti pukuhuoneen oveen, ei Johnny aio sille ovea avata. Kappale oli Cashin ensimmäinen ykköshitti ja myi miljoonia.

Suomeksi: Kappaleen käänsi Sauvo Puhtila, joka tunnetaan paremmin Saukkina. Tarina käsittelee yhä miehen ja naisen suhdetta, mutta nyt siihen on saatu ympättyä mukaan Finlaysonin tai vastaavan yrityksen syntyhistoria. Mies lähti laivalla maailmalle, ehkä Michiganiin kaivoksille tai jotain, ja nainen jäi kehräten odottamaan. Aikaa kului ja lankaa syntyi niin paljon, että oli pakko hankkia pääomaa ja perustaa tehdas. Niin helppoa se on, kun sen osaa. Mies tuli takaisin ja sai töitä rakkaansa vapriikista. Pisteet kotiin sovittajille pienestä ja naiivista melodianpätkästä, jota suomalaisessa versiossa viljellään. Kyllä Cash hämmästyisi.

Inkeri Ketolan ura laulajana oli lyhyt. Se kesti vuodesta 1959 vuoteen 1962. Hän lopetti ammattimaisen laulamisen epilepsian vuoksi, mutta aika puoliammattilaistasolla se oli siihenkin saakka ollut, koska 1960-luvun alussa ei juuri kukaan vielä tienannut elantoaan iskelmää laulamalla.

Video ei ole enää saatavilla

#2 Esa Niemitalo – Kivi on kylmä sisältä (Wreck of the Old 97)

”Kun kerroin niille, että aioin mennä heti duuniin
ja muuttaa elämäni täydelleen
ne ajoi pois ja paperini paiskasivat uuniin
en saanut jäädä edes eteiseen”

Alun perin: Yksi 1920-luvun varhaiscountryn suurimpia hittejä, jonka Cash levytti esikoisalbumillaan. Helvetillistä vauhtia posottavan junakuskin tarina pohjautuu Virginiassa vuonna 1903 tapahtuneeseen onnettomuuteen ja pitää sisällään graafisen yksityiskohdan: ”Scalded to death by the steam”.

Suomeksi: Esa Niemitalosta piti hienon baritoniäänensä takia tulla ”Tapio Rautavaara jr.”, mutta monipuolinen työmies muutti 1970-luvulla Ruotsiin. Siellä alkoi sivu-ura kantrimuusikkona. Nämä levyt tehtiin omakustanteina aina yhdellä otolla soitettuja biisejä ja kotona liimailtuja kansia myöten. Kakkosalbumille Elämän korttipeli käännettiin Johnny Cashia kaksikin kappaletta: Wreck ja Folsom Prison Blues.

Wreckin käännöksessäkin on hirveän hikiset paikat, kun juuri linnasta vapautunut kundi astelee sosiaalitoimiston ovesta sisään. Alkuperäisen sanat kokonaan hylkäävä, Cashin syrjäytyneitä kunnioittavaa eetosta tavoitteleva versio on onnistunut. Tuolloin vielä merimiehenä sanoitustöidensä ohella työskennellyt Aappo I. Piippo kirjoittaa sossuahdistuksen ja mielivaltaiset virkamieskäytännöt esille vahvasti. Musiikillisesti versio toimii myös hyvin, vaikkei Cashin At San Quentin -ajan bändin mielipuolista livetikkausta edes tavoitella.

Video ei ole enää saatavilla

#3 Jarno Sarjanen – Kiven sisällä (San Quentin)

”Kai kiven sisään ainiaaksi jään
Mut vankila vain hauska paikka ois
Mies kaipaisi ei enää mihinkään
Jos Hämeenlinnaan vielä päästä vois”

Alun perin: Yksi legendaarisimmista konserttihetkistä, San Quentinin vangeille ensiesitetty vankilahalveksunta. Kyseisellä At San Quentin -livelevyllä sympatiat Cashin ja vankiyleisön välillä kuuluvat niin vahvasti, että Cash olisi varmasti voinut saada aikaan mellakan niin halutessaan. Fiksu mies kun oli, niin tyytyi esittämään biisin kahdesti peräkkäin.

Suomeksi: Junnu Vainion melko tuoreen käännöksen levytti ensin Tapio Rautavaara. Tuskatta se ei syntynyt; lopputulos oli monen lauluoton ja nauhanleikkauksien yhdistelmä. Pääasiassa omiin kappaleisiinsa keskittynyt Jarno Sarjanen, ensimmäinen varsinainen kantritähtemme, versioi käännöksen JP-Musiikin vankilaulukokoelmakasetille vuonna 1981. JP-Musiikki yhdisti mielellään Sarjasen ja Cashin jatkossakin: vuonna 1983 julkaistiin hieman häikäilemätön Country Aces -LP, jonka sisällöstä oli puolet Cashin, puolet Sarjasen esityksiä.

At San Quentin -coverin lähtökohta oli kovin mahdollinen, mutta Sarjanen jos joku pääsi Cashin taajuudelle: mies osasi laulaa vahvasti myös niistä elämänurista, joista hänellä ei ollut kokemusta. Ongelmina ovatkin JP-Musiikin halpisstandardeja noudattava, pieteetillä Rautavaaran versiosta sellaisenaan kopioitu sovitus ja Vainion vankilaluetteloksi muuttuva sanoitus. Cashin sappea ei Suomessa olisi kuitenkaan uskallettu levyttää sellaisenaan, joten Vainion huumorimauste on ymmärrettävä vaihtoehto. Lopun punchline saattaa mennä joiltain nykykuulijoilta ohi, sillä Hämeenlinnan naisvankilan viimeinen jäänne, ainoastaan naisten käytössä ollut sellirakennus, purettiin vuonna 1976.

Video ei ole enää saatavilla

#4 Jussi Raittinen – Syöpäsairaala (Folsom Prison Blues)

”Muistan pienenä mä kerran neuvon äidiltä näin saan
’Oma rakas pieni kulta, älä ryhdy polttamaan!’
Mutta huvin vuoksi kerran mä tartuin tupakkaan
Siitä sain mä keuhkosyövän, en tule koskaan toipumaan”

Alun perin: Cash kirjoitti kappaleen palvellessaan Yhdysvaltain ilmavoimissa Länsi-Saksassa. Soltuille oli näytetty valistamistarkoituksessa elokuva Inside the Walls of Folsom Prison. Biisi on yksi vahvimmin Cashin taiteilijanuraa määrittävistä biiseistä, ei vähiten kuolemattoman ”I shot a man in Reno just to watch him die” -heiton ansiosta.

Suomeksi: Cashin kappale sai ehkä alkunsa valistuksesta, mutta lopputulos ei kuulostanut kukkahattuiselta asennekasvatukselta. Sen puolen hoiti kotiin Cashin tietämättä Raittinen tällä tupakan ja äidin neuvojen huomiotta jättämisen vaaroista kertovalla laululla. 1970-luvun Suomessa ei olisi uskallettukaan julkaista sosiopaatin tarinaa sellaisenaan, vaan laulun kertojasta piti tehdä pimeätä pelkäävä rassukka, joka ei edes naista meinannut saada tai uskaltanut lähteä kavereiden kanssa kaupungille. Ja sitten poltti röökin ja kuoli siihen! Tekstin käänsi videossa steel-kitaraa soittava Roy Rabb.

Cashin kertoja ei tunnu katuvan muuta kuin kiinnijäämistään, mutta Raittisen käännöksen päähenkilö katuu syntymäänsäkin. Kaiken kaikkiaan todella onnistuneesti lokalisoitu 1950-luvun oikeistolaisista Yhdysvalloista 1970-luvun vasemmistolaiseen Suomeen. Jenkki-outlaw:sta tuli suomalainen peräkammarinpoika.

Video ei ole enää saatavilla

#5 Rauli Badding Somerjoki – Kun ei, niin ei (The Ways of a Woman in Love)

”Nyt vihdoinkin sen käsitin
mä sinut menetin
en pääse mokkasiineihin
sen toisen kaverin”

Alun perin: The Ways of a Woman in Love ei ole Cashin oma kappale, vaan sen takana ovat itsekin Sunille samoihin aikoihin sinkkuja tehnyt Bill Justis ja myöhemmin samettisesta laulutyylistään tunnetuksi tullut countrypolitan-suuruus Charlie Rich. Cashin versio meni listakakkoseksi vuonna 1958. Se oli yksi Cashin noin puolesta tusinasta hitistä sinä vuonna. Aiheesta on olemassa Charlie Richin hieman soulahtahva, jopa jatsahtavakin versio, mutta Cashin on se, joka tunnetaan ja joka inspiroi Rautavaaraa tekemään käännöksen, jota Somerjoki tässä versioi. Funkki pois ja Tennesee Threen klassinen boom-chicka-boom tilalle.

Suomeksi: Rautavaaran käännös on aika suora. Kyse on rakkaansa menettäneestä miehestä, mutta suomalaisessa versiossa kuvaan lisätään luokkakamppailu. Kun kertoja käy iltaisin stalkkaamassa eksäänsä tämän kotona, talon edessä on hieno auto. Kertojan auto on ikäloppu romu. Mysteeriksi jää, miksi kalliin auton omistaja käyttää mokkasiineja. Somerjoen sinkun julkaisun aikoihin hienolla autolla ajavalla jupilla olisi ollut jalassa Sebagon ”dokkarit”, mutta ehkä mokkasiinit olivat kova juttu 1960-luvun alussa, kun Rautavaara sorvasi tekstiä.

Kun ei niin ei oli Somerjoen viimeisiä julkaisuja. Se ilmestyi loppusyksystä 1986 ja Somerjoki kuoli 14.1.1987. Uuden lp-levyn tekeminen jäi kesken.

Video ei ole enää saatavilla

Bonus! Tapio Rautavaara – Yölinjalla (I Walk the Line)

”On mutka pimeässä aina arvoitus
ja linjan pelastaa vain vaaran aavistus
ja öinen kiitotie niin usein liukas lie
kun ajan vain yölinjallain”

Suomeksi: Yölinjalla oli pitkään merkitty kokonaan Rautavaaran nimiin ja kappaleen Wikipedia-sivulta löytyy yhä tällainen maininta:

”Edelleenkin esiintyy näkemystä, että Cashin ja Rautavaaran laulut eivät ole sama sävellys. Rautavaaran kappale poikkeaa alkuperäisestä sekä melodialtaan että rytmiikaltaan: sen voisi sanoa olevan variaatio (ei käännösversio) Cashin kappaleesta. I Walk The Linessa ja Yölinjassa on samat säestyssoinnut, eikä säestyssoinnuilla ole tekijänoikeudellista suojaa.”

Aika epätoivoista. Korjatut tekijätiedot olivat voimassa vuodesta 1962 vuoteen 2008, jolloin Kulkurin taival -boksi julkaistiin.

Yölinjalla oli alun perin Rautavaaran levyttämän Kun ei niin ei -sinkun b-puoli, mutta siitä tuli a-puolta isompi hitti. Rautavaaran sanoituksella ei ole mitään tekemistä alkuperäisen rakkauslaulun kanssa, vaan se rakentaa romanttista rekkamiesmyyttiä perinteisimmällä mahdollisella tavalla, countryn kautta.

Hauska yksityiskohta Rautavaaran vuonna 1962 levyttämässä versiossa on, että hän aloittaa jokaisen säkeen hymisemällä. Johnny Cash teki saman saadakseen kiinni säkeiden modulaatioista. Rautavaara levytti kappaleen toisen kerran vuonna 1965, ilman hyminöitä.

Video ei ole enää saatavilla

Mauri Antero esitti kertosäkeet suomen kielellä vuonna 1970.

Suomalainen levyiskelmä teki läpimurtonsa 1920-luvun lopussa, ja 1930-luku oli suomalaisen iskelmän ensimmäinen kultakausi, jonka vaikutus suomalaiseen pop-musiikkiin on jatkunut näihin päiviin saakka. Nuorgamin Suomi-iskelmän ensitahdit -sarjassa palataan juurille ja tutustutaan 1930-luvun suurimpiin hitteihin.

Suomalaisen iskelmän ensimmäinen kultakausi katkesi sotaan, mutta monet varhaisten vuosien iskelmät on elvytetty sittemmin. 1960-luvun alun humppabuumi teki monet laulut tunnetuiksi uusille kuulijoille. Iskelmän traditio on Suomessa varsin vakiintunut, ja lauluja versioidaan tyypillisesti aika uskollisesti alkuperäisille levytyksille, olkoonkin että jazz- ja swingvaikutteet ovat usein jääneet paitsioon.

1930-luvulla suomalaisen iskelmän traditio oli kuitenkin vasta muotoutumassa, ja sarjassamme esitellyt laulut olivat ensisijaisesti aikansa popmusiikkia, toisinaan jopa nuorisomusiikkia. Etenkin swingin osalta vertaus rockin myöhempään asemaan musiikkikentällä tulee hakematta mieleen. Musiikki liittyi jo 1930-luvulla alakulttuureihin ja tuki ihmisiä näiden rakentaessa identiteettiään erilaisista palasista.

Suomalaisen rockin ja iskelmän raja on ollut häilyvä ainakin Rauli ”Badding” Somerjoesta lähtien, ja iskelmää on coveroitu rockin piirissä paljon. Sarjamme viimeisessä osassa tutustumme tähän ilmiöön.

The Sounds – Emma (1963)

Video ei ole enää saatavilla

Suomen tunnetuin rautalankabändi coveroi alkuaikoinaan lähinnä brittiläistä The Shadowsia, mutta bändin läpimurtolevy oli ehtaa Suomi-iskelmää. Basisti Peter Ekmanin vitsistä lähtenyt Emma nousi pitkäaikaiseksi ykköshitiksi, joka myi noin 20 000 kpl. Ei siis kuitenkaan ihan yhtä paljon kuin alkuperäinen.

Alkuperäinen osassa 1: Gramofonikuume.

The Blazers – Old Scars (1963)

Video ei ole enää saatavilla

The Soundsin Emma sai paljon jäljittelijöitä. Rautalankabändit pääsivät nyt levyttämään, kunhan coveroivat Emman kaltaisia perinteisiä iskelmiä. Piikikkäämpää rautalankaa edusti helsinkiläinen The Blazers.

Arpiset haavat kääntyy rautalangaksi vielä suhteellisen sulavasti, mutta kehotan sofistikoituneen instrumentaalimusiikin ystäviä tutustumaan myös orkesterin versioon lavatanssiklassikosta Metsäkukkia. ”On särkynyt sieluni kannel”, lauloi A. Aimo aikoinaan – The Blazers ei tarvitse sanoja kertoakseen, mistä on kyse.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Herbert Katz – Savonmuan Hilima (1963)

Video ei ole enää saatavilla

Emman menestys houkutti myös monet ammattilaiset levyttämään rautalankaa. Jazzkitaristi Herbert Katz voittaa taidossa ja tyylissä sen, mikä nuoruuden innosta jää puuttumaan.

Alkuperäinen osassa 3: Swingin kaikua.

M. A. Numminen & Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri – Kissa vieköön (1970)

Video ei ole enää saatavilla

1960-luvun lopulla yliopistoura tuntui sosiologi Mauri Antero Nummisesta vielä (ehkä) mahdolliselta tulevaisuudennäkymältä. Koesingleksi tarkoitettu ja sellaiseksi varsin menestynyt Kissa vieköön vei kuitenkin muille teille. Jo syksyllä 1970 ilmestyi esikoisalbumi Swingin kutsu, jolla 1930-luvun lopun suomalainen swinghenkinen tanssimusiikki oli erityisen hyvin edustettuna. Musiikkihistorioitsija Pekka Gronow kirjoitti levyn kansitekstit:

”Kas tässä levy, jota ilman kukaan hot-hullu ei voi tulla toimeen! Joukko maan parhaita rytmimuusikereita soittamassa mannermaisia uutuussäveleitä, jonka lisäksi on mainittava, että laulusolisti hra. Numminen esittää kertosäkeet suomenkielellä. ”

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Rauli ”Badding” Somerjoki – Sulamit (1970)

Video ei ole enää saatavilla

Baddingin uran päälinja, rockin ja iskelmän fuusio, lähti liikkeelle jo ensisinglellä. M. A. Nummisen tuottaman levyn B-puoli oli Dallapé-klassikko Sulamit. Vieläkin tuoreelta kuulostava versio mukaili ajan eurooppalaisia trendejä: esimerkiksi Italiassa vanhojen napolilaisten laulujen beatversiot olivat erittäin suosittuja. Badding korosti usein varhaisen iskelmän merkitystä:

”Minulla oli semmoinen erittäin mainio tuttava Somerolla, Irja-täti, jolla oli vanhanaikainen grammari ja isoja savikiekkoja, A. Aimoa, Veli Lehtoa, Dallapéta ja sellaista. A. Aimo oli suosikkisolistini, siitä minun sydämeni lähti liikkumaan. Eihän A. Aimolla ja Elvis Presleyllä ole oikeastaan mitään muuta eroa kuin se, että ne on elänyt eri kulttuureissa, hyvä musiikki jota molemmilla on ollut on ollut ihan samaa. Se miksi A. Aimo ei tehnyt rokkia oli kai se että ei Suomessa ole neekereitä jotka olisi soittanut bluesia”.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Lama – Väliaikainen (1982)

Video ei ole enää saatavilla

Tästä nyt voisi kirjoittaa paljonkin, mutta tällä kertaa olen päättänyt olla lyhytsanainen. Laman Väliaikainen ilmestyi singlenä vuonna 1981. Tähän viimeiseen osaan olen kuitenkin valinnut tv-version kahdesta syystä: 1) se on hyvä 2) se on osoitus siitä, että YLE:llä on ollut hetkensä. Katso, ja ymmärrät.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Juliet Jonesin sydän – Tulipunaruusut (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Usko Hurmerinnan, sittemmin Kempin, iskelmäklassikko on jättänyt jälkeensä lukuisia suomalaisia covereita. Kappale on toisinaan ollut jopa soitetuin suomalainen iskelmäbiisi, mutta rockin puolella covereita on tehty vähän. Tässä yksi harvoista.

Alkuperäinen osassa 1: Gramofonikuume.

Pirkka-Pekka Petelius – Muistan sua Elaine (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Useimmat tuntevat Ramblersin jazzkappaleen Pirkka-Pekka Peteliuksen tulkintana. P-P:n versio ei kuulu rockin piiriin vaan se on itse asiassa hyvin uskollinen alkuperäiselle biisille, mutta 1980-luvun suositun sketsisarjan Velipuolikuun lopputunnarina se antoi vanhalle kappaleelle uuden elämän ja teki sen tunnetuksi uudelle sukupolvelle.
Petelius esitti sarjassa myös monia muita iskelmän klassikkokauden ikivihreitä ja teki niistä levynkin.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Sielun veljet – Josef, Josef (1985)

Video ei ole enää saatavilla

Sielun Veljistä puhuttaessa tavataan käyttää laatusanaa ”maaninen”. Maaninen ja ehkä vähän maaginen on myös bändin cover vanhasta foksiklassikosta.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Liljan Loisto – Heili Karjalasta (2010)

Video ei ole enää saatavilla

Liljan loiston evakkoreggae edustaa uusinta aaltoa vanhan iskelmän tulkinnassa. Georg Malmsténin iskelmäklassikko kääntyy reggaeksi yllättävänkin notkeasti.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Kirjallisuus

Einari Kukkonen: Oi muistatkos Emma
Einari Kukkonen: Savonmuan Hilima
Einari Kukkonen: Tuo tuuli Petsamosta
Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja
Ilpo Hakasalo: Malmsténista Marioniin
Arto Junttila: Poppia Väylän pyörtheistä – Välähdyksiä Tornion kevyen musiikin historiasta
Marko Tikka & Toivo Tamminen: Tanssiorkesteri Dallapé – Suomijatsin legenda 1925–2010
Sakari Warsell: Georg Malmstén – Suomen iskelmäkuningas

Rauli Badding Somerjoki: Levanterin laulu

Video ei ole enää saatavilla

Yleisesti tunnetuinta musiikillista rietastelua on selkeästi huumoriksi kallistuvat lurittelut: Aarne Tenkasen Hemaisevan seksikäs pörröpää, Simo Salmisen Pornolaulu ja Juha Vainion Pahojen poikien laulut kuulunevat soitetuimpiin kotimaisiin kaksimielisyyksiin. Myös työväenmusiikin perinteiltä lainaavia pornolauluja on kuunneltu pirtin hämärässä vanhemmilta piilossa.

Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoki on levyttänyt monien joukossa trad-pohjaisen Levanterin laulun Levanterista, joka etsi komealle kullilleen sopivaa pesää:

”Levanteri tiedusteli pieksujen hintaa,
emäntä se silitteli pimppinsä pintaa.
Hura huh hah hei,
Ei nähty näillä mailla
ole Levanterin kullia komiampaa.”

Kappale etenee Levanterin halutessa ostaa emännältä käyttöä kullilleen, mutta kun käytetyn tavaran naimisesta pitäisi pulittaa jopa kymppi, suuntaa Levanteri emännän ohjeistuksella navettaan karjapiikaa panemaan.

Levanterin laulun sanoituksesta vastaa mittavan uran musiikissa tehnyt Jani Uhlenius, joka on julkisuudessa tunnetumpi esimerkiksi yhteistyöstään M.A. Nummisen kanssa sekä säveltämästään iskelmähitistä Pilvet karkaa – niin minäkin.

Neljä Ruusua: Suikki

Video ei ole enää saatavilla

Suurin osa pornolauluista on sävellykseltään yksitoikkoisia, mitäänsanomattomia tai perin ärsyttäviä kolmen soinnun renkutuksia, mutta kukapa sävellyksiä kuuntelisikaan, jos tarpeeksi monta kertaa hokee pillua tai kullia. Vaikea sanoa onko perimmäinen syy pornolauluihin tarve hoilottaa siitä mistä puute vai onko rivouksien hokemisella vain helppo saada huomiota, kun biisissä ei muutakaan mielenkiintoista ole.

Todennäköisesti kysymys on molemmista, mutta Neljä Ruusun Suikki-kipale kallistunee ensimmäisen syyn puoleen:

”Hei beibi ota suihin
Hei beibi ota suihin
Hei beibi ota suihin
Hei beibi ota nyt”

Ironisesti vuoden 1987 Kasvukipuja-albumilla Alangon veljeksistä nuorin pyörii kaupungilla tytöistä unelmoiden ja saa houkuteltua yhden tyttölapsen huoneeseensa ”teelle”. Epätoivoinen ruinaaminen kruunautuu toivottuun suihinottoon, vaikka lauantaina temppujen lyhytikäisyys vähän masentaakin. Onneksi aina on ensi perjantai.

Edu Kehäkettunen, DJPP, Stig Dogg: Kullii

Video ei ole enää saatavilla

Edu Kehäkettunen on nostettava juttusarjaan jo toistamiseen, siinä määrin antaumuksella Edu on alapään asioista räpännyt, vaikkei olekaan oikein osannut päättää kiinnostaako enemmän pylly vai penis. DJPP:n ja Stig Doggin kanssa tehty biisi Kullii vuodelta 2009 keskittyy kuitenkin aika tarkkaan yhteen elimeen, vaikkei pyllyäkään unohdeta:

”Kullii, sen mä laitan ineen
Kullii, meil on anaalibileet
Kullii, pallit puskee hikee.
KULLII, KULLII, KULLII, KULLII”

Kertosäkeen melodia on lainattu Cheekin Liiku-biisistä, joten kertosäettä on helppo hoilata itsekseen, jos sattuu melodian muistamaan. Kullia tarpeeksi toistelemalla osuu todennäköisesti melko lähelle alkuperäistä. Biisin video on kummelimainen lyhytelokuva, jonka alkuperäinen pitkä versio on nähtävissä Edumania-dokumentissa.

Minisarja päättyy tähän.