Mauri Antero esitti kertosäkeet suomen kielellä vuonna 1970.

Suomalainen levyiskelmä teki läpimurtonsa 1920-luvun lopussa, ja 1930-luku oli suomalaisen iskelmän ensimmäinen kultakausi, jonka vaikutus suomalaiseen pop-musiikkiin on jatkunut näihin päiviin saakka. Nuorgamin Suomi-iskelmän ensitahdit -sarjassa palataan juurille ja tutustutaan 1930-luvun suurimpiin hitteihin.

Suomalaisen iskelmän ensimmäinen kultakausi katkesi sotaan, mutta monet varhaisten vuosien iskelmät on elvytetty sittemmin. 1960-luvun alun humppabuumi teki monet laulut tunnetuiksi uusille kuulijoille. Iskelmän traditio on Suomessa varsin vakiintunut, ja lauluja versioidaan tyypillisesti aika uskollisesti alkuperäisille levytyksille, olkoonkin että jazz- ja swingvaikutteet ovat usein jääneet paitsioon.

1930-luvulla suomalaisen iskelmän traditio oli kuitenkin vasta muotoutumassa, ja sarjassamme esitellyt laulut olivat ensisijaisesti aikansa popmusiikkia, toisinaan jopa nuorisomusiikkia. Etenkin swingin osalta vertaus rockin myöhempään asemaan musiikkikentällä tulee hakematta mieleen. Musiikki liittyi jo 1930-luvulla alakulttuureihin ja tuki ihmisiä näiden rakentaessa identiteettiään erilaisista palasista.

Suomalaisen rockin ja iskelmän raja on ollut häilyvä ainakin Rauli ”Badding” Somerjoesta lähtien, ja iskelmää on coveroitu rockin piirissä paljon. Sarjamme viimeisessä osassa tutustumme tähän ilmiöön.

The Sounds – Emma (1963)

Video ei ole enää saatavilla

Suomen tunnetuin rautalankabändi coveroi alkuaikoinaan lähinnä brittiläistä The Shadowsia, mutta bändin läpimurtolevy oli ehtaa Suomi-iskelmää. Basisti Peter Ekmanin vitsistä lähtenyt Emma nousi pitkäaikaiseksi ykköshitiksi, joka myi noin 20 000 kpl. Ei siis kuitenkaan ihan yhtä paljon kuin alkuperäinen.

Alkuperäinen osassa 1: Gramofonikuume.

The Blazers – Old Scars (1963)

Video ei ole enää saatavilla

The Soundsin Emma sai paljon jäljittelijöitä. Rautalankabändit pääsivät nyt levyttämään, kunhan coveroivat Emman kaltaisia perinteisiä iskelmiä. Piikikkäämpää rautalankaa edusti helsinkiläinen The Blazers.

Arpiset haavat kääntyy rautalangaksi vielä suhteellisen sulavasti, mutta kehotan sofistikoituneen instrumentaalimusiikin ystäviä tutustumaan myös orkesterin versioon lavatanssiklassikosta Metsäkukkia. ”On särkynyt sieluni kannel”, lauloi A. Aimo aikoinaan – The Blazers ei tarvitse sanoja kertoakseen, mistä on kyse.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Herbert Katz – Savonmuan Hilima (1963)

Video ei ole enää saatavilla

Emman menestys houkutti myös monet ammattilaiset levyttämään rautalankaa. Jazzkitaristi Herbert Katz voittaa taidossa ja tyylissä sen, mikä nuoruuden innosta jää puuttumaan.

Alkuperäinen osassa 3: Swingin kaikua.

M. A. Numminen & Uusrahvaanomainen jatsiorkesteri – Kissa vieköön (1970)

Video ei ole enää saatavilla

1960-luvun lopulla yliopistoura tuntui sosiologi Mauri Antero Nummisesta vielä (ehkä) mahdolliselta tulevaisuudennäkymältä. Koesingleksi tarkoitettu ja sellaiseksi varsin menestynyt Kissa vieköön vei kuitenkin muille teille. Jo syksyllä 1970 ilmestyi esikoisalbumi Swingin kutsu, jolla 1930-luvun lopun suomalainen swinghenkinen tanssimusiikki oli erityisen hyvin edustettuna. Musiikkihistorioitsija Pekka Gronow kirjoitti levyn kansitekstit:

”Kas tässä levy, jota ilman kukaan hot-hullu ei voi tulla toimeen! Joukko maan parhaita rytmimuusikereita soittamassa mannermaisia uutuussäveleitä, jonka lisäksi on mainittava, että laulusolisti hra. Numminen esittää kertosäkeet suomenkielellä. ”

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Rauli ”Badding” Somerjoki – Sulamit (1970)

Video ei ole enää saatavilla

Baddingin uran päälinja, rockin ja iskelmän fuusio, lähti liikkeelle jo ensisinglellä. M. A. Nummisen tuottaman levyn B-puoli oli Dallapé-klassikko Sulamit. Vieläkin tuoreelta kuulostava versio mukaili ajan eurooppalaisia trendejä: esimerkiksi Italiassa vanhojen napolilaisten laulujen beatversiot olivat erittäin suosittuja. Badding korosti usein varhaisen iskelmän merkitystä:

”Minulla oli semmoinen erittäin mainio tuttava Somerolla, Irja-täti, jolla oli vanhanaikainen grammari ja isoja savikiekkoja, A. Aimoa, Veli Lehtoa, Dallapéta ja sellaista. A. Aimo oli suosikkisolistini, siitä minun sydämeni lähti liikkumaan. Eihän A. Aimolla ja Elvis Presleyllä ole oikeastaan mitään muuta eroa kuin se, että ne on elänyt eri kulttuureissa, hyvä musiikki jota molemmilla on ollut on ollut ihan samaa. Se miksi A. Aimo ei tehnyt rokkia oli kai se että ei Suomessa ole neekereitä jotka olisi soittanut bluesia”.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Lama – Väliaikainen (1982)

Video ei ole enää saatavilla

Tästä nyt voisi kirjoittaa paljonkin, mutta tällä kertaa olen päättänyt olla lyhytsanainen. Laman Väliaikainen ilmestyi singlenä vuonna 1981. Tähän viimeiseen osaan olen kuitenkin valinnut tv-version kahdesta syystä: 1) se on hyvä 2) se on osoitus siitä, että YLE:llä on ollut hetkensä. Katso, ja ymmärrät.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Juliet Jonesin sydän – Tulipunaruusut (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Usko Hurmerinnan, sittemmin Kempin, iskelmäklassikko on jättänyt jälkeensä lukuisia suomalaisia covereita. Kappale on toisinaan ollut jopa soitetuin suomalainen iskelmäbiisi, mutta rockin puolella covereita on tehty vähän. Tässä yksi harvoista.

Alkuperäinen osassa 1: Gramofonikuume.

Pirkka-Pekka Petelius – Muistan sua Elaine (1984)

Video ei ole enää saatavilla

Useimmat tuntevat Ramblersin jazzkappaleen Pirkka-Pekka Peteliuksen tulkintana. P-P:n versio ei kuulu rockin piiriin vaan se on itse asiassa hyvin uskollinen alkuperäiselle biisille, mutta 1980-luvun suositun sketsisarjan Velipuolikuun lopputunnarina se antoi vanhalle kappaleelle uuden elämän ja teki sen tunnetuksi uudelle sukupolvelle.
Petelius esitti sarjassa myös monia muita iskelmän klassikkokauden ikivihreitä ja teki niistä levynkin.

Alkuperäinen osassa 2: Pula-ajan sävelet.

Sielun veljet – Josef, Josef (1985)

Video ei ole enää saatavilla

Sielun Veljistä puhuttaessa tavataan käyttää laatusanaa ”maaninen”. Maaninen ja ehkä vähän maaginen on myös bändin cover vanhasta foksiklassikosta.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Liljan Loisto – Heili Karjalasta (2010)

Video ei ole enää saatavilla

Liljan loiston evakkoreggae edustaa uusinta aaltoa vanhan iskelmän tulkinnassa. Georg Malmsténin iskelmäklassikko kääntyy reggaeksi yllättävänkin notkeasti.

Alkuperäinen osassa 4: Vanhat hyvät ajat.

Kirjallisuus

Einari Kukkonen: Oi muistatkos Emma
Einari Kukkonen: Savonmuan Hilima
Einari Kukkonen: Tuo tuuli Petsamosta
Peter von Bagh & Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja
Ilpo Hakasalo: Malmsténista Marioniin
Arto Junttila: Poppia Väylän pyörtheistä – Välähdyksiä Tornion kevyen musiikin historiasta
Marko Tikka & Toivo Tamminen: Tanssiorkesteri Dallapé – Suomijatsin legenda 1925–2010
Sakari Warsell: Georg Malmstén – Suomen iskelmäkuningas

Koska Nuorgam on vankka tasa-arvon kannattaja ja syrjinnän vastustaja, päätimme nostaa framille parhaat musiikkielokuvat, jotka ovat painuneet unholaan. Viime viikolla loppuneen Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin kunniaksi (ja, okei, helpottaaksemme omaa urakkaamme) keskityimme festivaalin toimintavuosina eli vuoden 1987 jälkeen ensi-iltansa saaneisiin kuviin. Dokumentit ja musikaalit säästimme kuitenkin toiseen kertaan.

Pidemmittä puheitta: 5 + 1 musiikkielokuvaa, jotka aika unohti, olkaa hyvä.

5. Still Crazy (1998)

Anteeksi mikä?
Sympaattinen, railakas ja vähän nähty brittikomedia fiktiivisestä hard rock -bändistä nimeltä Strange Fruit, joka lähtee tukevasti keski-ikäistyneenä reunion-keikoille arvattavin seurauksin.

Keitä on mukana?
Bändiä näyttelee varsinainen saarivaltakunnan koomikkojen Kuka Kukin On Bill Connollysta Timothy Spalliin. Yhtyeen keulakuvana patsastelevaa David Coverdale -kloonia puolestaan esittää Surreyn lahja maailmalle, Bill Nighy. Ylittämätön Nighy riemastutti has been -rockarin roolissa myös Rakkautta vain -söpöstelyssä.

Miksi se pitäisi muistaa?
Kertomuksessa miesmenopaussin kanssa tuskailevien rockarien viimeisestä yrityksestä saavuttaa suosiota tavoitetaan lämminhenkisesti ja terävästi sekä tilanteen karvaansuloinen pateettisuus että huumori. Ja siksi että, Bill Nighy on nero.

Kenen kannattaa katsoa?
Saxon-fanien, vanhoilla päivillään taivaita tavoittelevien, rispaantuneen brittiäijäkarisman ystävien.

Video ei ole enää saatavilla

4. Rampe ja Naukkis – kaikkien aikojen superpari (1990)

Anteeksi mikä?
Pulttibois-sarjassa debytoineen Trio Erektus -bändin kaksikko (kyllä, luitte oikein) ottaa lopputilin työmaakahvion keittiöstä, saa soittopestin huoltoasemalta ja joutuu pakosalle gangstereilta.

Keitä on mukana?
Tietenkin Rampea ja Naukkista ”näyttelevät” huonon huumorin vaikean lajityypin taiturit Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala. Mukana vilahtavat myös suomalaisäijyyden herkkinä tulkkeina tunnetut Eskot Nikkari ja Hukkanen.

Miksi se pitäisi muistaa?
Aiemmin suomalaisen tv-huumorin klassikoissa mukana olleet Petelius ja Kalliala omaksuivat tässä vaiheessa uraansa ns. Spede-metodin: proverbiaalinen paska pakettiin ja rahat pois (kuten Manitbois-sarjan nimikin kertoi). Siitä syntyi varhaisiin Spede-leffoihin verrattavaa kökköhuumorin juhlaa, jonka komedia-arvoa vain lisäsi se, että tekijät tiesivät tasan tarkkaan tekevänsä melkoista tuubaa.

Kenen kannattaa katsoa?
Kaikkien, jotka nauraa kieriskelevät lattialla, kun Nauravaa kulkuria soitetaan jatkoilla levyltä. (Ihmisten, jotka istuvat kädet puuhkassa biisin läpi, kannattaa sen sijaan jättää VHS-kasetti hyllyyn.)

Video ei ole enää saatavilla

3. Sweet and Lowdown (1999)

Anteeksi mikä?
Fiktiivinen ”maailman toiseksi paras kitaristi” Emmett Ray seikkailee 1930-luvun lama-ajan Yhdysvalloissa. Tarinaa rytmittävät muka-dokumentaariset puhuvat päät, jotka kertaavat hänen vaiheitaan.

Keitä on mukana?
Elokuvan on ohjannut loputtoman tuottelias ohjaajalegenda Woody Allen. Pääosassa on hauskimman roolinsa sitten teinikomedian Fast Times at Ridgemont High – kuumat kinkut tekevä Sean Penn.

Miksi se pitäisi muistaa?
Nostalgian huntuun verhottu elokuva on sitä parempaa Woodya: hauskaa, leikkisää ja hienosti tapahtumapaikan luonteen tavoittavaa. Penn on suorastaan briljantti näyttäviin vaatteisiin ja rottien ampumiseen tykästyneen, hieman yksinkertaisen ja itserakkaan jazz-kitaristin roolissa.

Kenen kannattaa katsoa?
Ihmisten, joiden mielestä Penn on vakava mörkö. Ihmisten, joiden mielestä Allen ei ole tehnyt hyviä elokuvia kahteen vuosikymmeneen.

Video ei ole enää saatavilla

2. A Mighty Wind – Hei me folkataan! (2003)

Anteeksi mikä?
Muka-dokumentti (eli mockumentti) seuraa kolmea taannoin suosittua folk-yhtyettä, jotka kokoavat rivinsä ensi kertaa vuosikymmeniin esiintyäkseen kuolleen managerinsa televisioitavassa muistokonsertissa.

Keitä on mukana?
Elokuvan taustalta ja itse selluloidilta löytyy pitkälti sama porukka, joka teki 20 vuotta aiemmin kaikkien aikojen musiikkiparodian Spinal Tap – Hei me rokataan! Itse asiassa elokuvan folk-akteista The Folksmen on yhtä kuin Spinal Tap -yhtye.

Elokuvan on ohjannut Spinal Tapin tampiokitaristi Nigel Tuffnel eli Christopher Guest. Aiemmissa mockumenteissaan Guest kumppaneineen oli parodioinut yhtä hilpeästi koiranäyttelyiden (Best in Show) ja harrastelijateatterin (Waiting for Guffman) maailmaa.

Miksi se pitäisi muistaa?
A Mighty Windillä ja saman ryhmän aiemmilla elokuvilla on ollut valtaisa vaikutus elokuva- ja televisiokulttuuriin. Elokuvien esittelemästä muka-dokumentaarisesta myötähäpeähuumorin tyylilajista tuli 2000-luvulla tv-komedian määrittävä lajityyppi.

Sitä paitsi elokuva on täynnä veitsenterävää ihmiskuvausta ja hauskaa dialogia, josta hämmentävän hieno näyttelijäkaarti tekee niin sanottua jauhelihaa.

Kenen kannattaa katsoa?
Työväenopiston opettajien, Spinal Tap -fanien ja Devendra Banhartin (siinä toivossa, että hänkin oppisi ottamaan itsensä vähemmän vakavasti).

Video ei ole enää saatavilla

1. Mo’ Better Blues (1990)

Anteeksi mikä?
Elokuva kertoo nousevan trumpetistitähti Bleek Gilliamin tasapainoilusta kahden naisen ja musiikkinsa välissä. Mutta oikeastaan se kertoo pikemminkin mustasta kulttuurista ja eritoten jazzista.

Keitä on mukana?
Mo’ Better Bluesin on kirjoittanut ja ohjannut urbaanin elokuvan kuningas Spike Lee. Pääosan magneettisesta roolisuorituksesta vastaa nuori Denzel Washington, kun taas hänen ystäväänsä ja kilpailijaansa esittää mainio Wesley Snipes, joka ei ollut vielä muuttunut itsensä karikatyyriksi. Musiikin elokuvaan on säveltänyt jazz-mies Branford Marsalis.

Miksi se pitäisi muistaa?
Aikalaiskriitikot eivät ymmärtäneet elokuvaa, jonka sirpaleinen rakenne seuraa enemmän jazzin logiikkaa kuin perinteisiä kerronnan lakeja.

Leffa tihkuu seksiä, jazzia, politiikkaa, utuisen sensuellia atmosfääriä ja mustan kulttuurin suulliseen traditioon pohjaavaa napakan soljuvaa dialogia – kuin poetry slameissa konsanaan.

Näistä aineksista syntyy huumaava elokuva, joka kertoo musiikin olemuksesta enemmän kuin tusina biografialeffaa. Lyhyesti: se on pieni mestariteos.

Kenen kannattaa katsoa?
Afrosentrikkojen, leffafriikkien, jatsipäiden.

Video ei ole enää saatavilla

Bonuskierros!

Elokuvalle, joka elää omalla planeetallaan…

Moonwalker (1988)

Anteeksi mikä?
Michael Jacksonin zeusilainen oodi itselleen, joka yhdistää samaan hourupäiseen pakettiin Popin kuninkaan musiikkivideoita, scifi-dystopiaa ja miesten pukuihin sonnustautuneita koiria. Muun muassa.

Keitä on mukana?
Uskoisitteko, jos väittäisin, että mukana on Michael Jackson? Muissa rooleissa nähdään ainoastaan kolme lasta ja – kukas muukaan kuin – Joe Pesci poninhäntäisenä scifi-huumeparonina.

Miksi se pitäisi muistaa?
On kyseenalaista, saisiko kukaan nykypäivänä vihreää valoa näin ihanan hullulle turhamaisuusprojektille.

Elokuvasta löytyy vähän kaikkea: Bubbles-apina, niityllä MJ:n kanssa kirmaavia lapsia, kuvavirrassa leijuva Liz Taylor, Jacksonia jahtaavia jättimäisiä savihahmoja, kornia scifi-kuvastoa sekä vähintään kotitarpeiksi ynähtelyä ja paukkuvia lanteita. Kaikki heitettynä samaan pataan kuin ne olisi ammennettu suoraan Jacksonin raivokkaasti kuplivasta piilotajunnasta.

Elokuva huipentuu siihen, että Jackson muuttuu 10-metriseksi hopeiseksi taistelurobotiksi. Tarvitseeko minun todella sanoa enempää?

Kenen kannattaa katsoa?
Kaikkien, jotka pitävät totaalisesta mahtavuudesta.

Video ei ole enää saatavilla

David Addison (Bruce Willis) ja Madeline ”Maddie” Hayes (Cybil Shepherd).

Joskus tv-sarjan tunnusmusiikki kiteyttää kaiken tarpeellisen, ja joskus siitä tulee jopa itse sarjaa tunnetumpi. Nuorgam esittelee joukon tv:stä tuttuja pophittejä.

Konnankoukkuja kahdelle (Moonlighting)

Bruce Willis ja Cybill Shepherd sarjassa, jonka tunnarin esitti Al Jarreau! Jarreaun tunnelmallisesta Moonlighting-jazzhitistä tuli miehen uran suurin listasuksee, sillä se ylsi vuonna 1987 brittilistan kahdeksanneksi ja USA:n Hot 100 -listan 23:nneksi. Myös Konnankoukkuja kahdelle oli menestys, mikä johti Willisin melko upealle leffauralle. Harva siis enää mainitsee Willisin kohdalla ensimmäisenä tätä draamasarjaa, kun tilalle tuli jotain Die Hardin tapaista.

Video ei ole enää saatavilla

Lain nimessä (Cops)

Inner Circlen legendaarinen Bad Boys on soinut meilläkin vuositolkulla pyörineen Lain nimessä -sarjan tunnusmusiikkina vuodesta 1989. Siitä tuli niin suosittu, että Hartwall päätti poimia bändin repertuaarista vähintään yhtä tarttuvan Sweat (A la la la la long) -biisin Jaffa-mainokseensa. Ei ihme, että bändi nettosi meillä 1990-luvulla neljä lista-albumia. Inner Circle on ollut kasassa vuodesta 1968, arvostamme.

Video ei ole enää saatavilla

Lemmenlaiva (The Love Boat)

Aaron Spellingin tv-imperiumin välkehtivin jäsen oli hittisarja Lemmenlaiva. Sen tunnusmusiikiksi valittiin Jack Jonesin esittämä samanniminen kappale, jonka sävelsi Charles Fox. Sarjaa esitettiin vuodesta 1977 vuoteen 1986. Monet varmasti muistavat sarjan tapahtumatkin, mutta sen tärkein anti kiteytyy tähän helmeilevään diskobiisiin. Sävelmän vaikutus populaarikulttuuriin on kiistaton – sitä on esittänyt muun muassa The Crash, ja se teemoitti Kylie Minoguen kolmen vuoden takaista X-kiertuetta.

Video ei ole enää saatavilla

Marienhof

Varmaan moni lukijoistamme on katsonut Marienhofia. Kölniin sijoittuvaa saippuasarjaa on esitetty meillä vuodesta 1994 tähän päivään, vaikka välissä oli kahdeksan vuoden tauko. Sen tekeminen lopetettiin viime vuonna. Marienhofin tunnari on SOS-yhtyeen Es wird viel passieren, vallan pirteä teutonirockralli, joka sopisi vaikka lätkämatsin viihdyttäjäksi iänikuisen We Will Rock Youn seuraksi. Marienhofissa nähtiin Wikipedian mukaan 25 häät, 48 kuolemaa ja 13 syntymää.

Video ei ole enää saatavilla

Murharyhmä (Crime Story)

Niin hyviä kuin Bad Boys, Moonlighting tai The Love Boat ovatkin, niin Hollywoodin historian kenties paras tv-tunnari on Murharyhmää sulostuttanut Del Shannonin Runaway. Biisin jenkkiykköseksikin yltänyt alkuperäisversio näki tietenkin päivänvalon jo kauan ennen 1980-luvulla purkitettua Murharyhmää, mutta se levytettiin uudestaan nimenomaan sitä varten.

Video ei ole enää saatavilla

Pulttibois ja Ranuan kummit

M/A/R/R/S:n brittiykköstä, ja ainoaa singleä, Pump Up the Volumea tuskin levytettiin Pulttiboisia varten, mutta se on jäänyt monelle suomalaiselle mieleen nimenomaan tämän 1990-luvun sketsisarjan ansiosta. Samoin Ranuan kummit luotti 2000-luvulla brittiläiseen tanssimusaan, Wildchildin Renegade Masteriin. Kumpaakaan tunnaria ei valitettavasti löydy internetin syövereistä, joten joudumme tyytymään alkuperäisiin – tai siis Wildchildin tapauksessa Fatboy Slimin remiksaukseen.

Video ei ole enää saatavilla

Video ei ole enää saatavilla

Roswell

Tämä Salaisten kansioiden vanhoilla liukkailla sompaillut vuosituhannen vaihteen teinisarja jäi varsin lyhytikäiseksi, mutta muistetaan ainakin yhdestä asiasta: Didon Here with Mestä. Jo vuonna 1998 levytetystä kappaleesta tuli lopulta valtava hitti sekä Roswellin että Eminemin ansiosta. Stanin (2000) kertosäe napattiin tunnetusti Didon Thank You -kappaleesta ja kun Dido itse esiintyi biisin videolla, nousi hän suuren yleisön tietoisuuteen ja erääksi 2000-luvun alun suurimmista poptähdistä.

Video ei ole enää saatavilla

Velipuolikuu

Poiketaan hetkeksi tunnareiden tieltä sivupolulle. Ennen Pulttiboisia oli Velipuolikuu, joka tunnetusti nimittäin päättyi Pirkka-Pekka Peteliuksen laulamaan 1930-luvun iskelmään Muistan sua Elaine. Singlestä ja samannimisestä albumista tuli listaykkösiä vuonna 1984.

Video ei ole enää saatavilla

Veljemme on nero (Malcolm in the Middle)

Lopuksi hieman powerpoppia – tai mitä nyt onkaan, ainakin kertosäe lähtee ihan räväkästi. They Might Be Giantsista ei koskaan tullut rockin jättiläisiä eikä Malcolm in the Middlen nimiroolia näytelleestä Frankie Munizista liioin isoa leffatähteä – hänestä tuli Kimi Räikkösen kollega. Hetken aikaa They Might Be Giantsin Boss of Me kuitenkin rytmitti Munizin pätevää roolisuoritusta MTV3:n esittämässä komediasarjassa. Biisi ylsi brittilistan 21:nneksi vuonna 2001.

Video ei ole enää saatavilla